Eli suuntasin Busan keulan kohti Saariselkää viime torstaina iltapäivällä. Mulla oli mukana nopeudenrajoitin, eli kaveri ajoi Bemarin customilla, jolla kuulemma ei viitti 200 metriä pidempään ajaa yli 130:ä. Noo, mihis sitä kiire valmiissa maailmassa ja toisaalta vettä tuli Keski-Suomessa reissun alkaessa kuin Esterin hanurista ja siten nopeudet oli paree pitää alhaalla. Meininki oli ajaa Rovaniemelle asti ja jäädä sinne yöksi.
Menomatka meni ilman kommelluksia, mutta lähellä Kemiä voisi sanoa, että oli jopa hiukka tuuria. Meikäläinen on alkanut tulla noille hirvieläimille ihan oikeasti allergiseksi eikä niitä välittäisi nähdä edes eläintarhassa. Vähän ennen Kemiä on siltatyömaa, jossa nopeusrajoitus on 30 km/h. Kello oli noin 22.00 ja hyvin hämärää, kun olimme ko paikalla ja tunnollisina kansalaisina nopeus oli alhaalla. Kun lähdimme taas kiihdyttämään, niin eikös iso sarvipää jolkottele vasemmalta aikasmoista haipakkaa noin 60 metrin päästä tien yli. Tuli vaan mieleen, että entäs jos olisi ollut se reipas sata vesisateessa, iltahämärässä, visiiri itikkaa mustanaan, äärettömän puuduttavaa Oulu - Kemi väliä pitkä pätkä takana ...? Kiitokset sillan korjaajille! Bemarissa oli muuten kiinni kanadalainen hirvipilli, jonka pitäis yliäänellään pysäyttää eläimet ääntä ihmettelemään. Olen kovasti epäileväinen ko värkin suhteen, mutta tähän caseen liittyen sen toiminnasta ei voinut sanoa mitään, koska pilli vaatii toimiakseen vähintään 50 km/h. ???
No, Kemin kaffittelun jälkeen jatkoimme kohti Rovaniemeä. Siellä asuva velipoika on aina varoitellut Tervolan ja Muurolan (siinä on lähellä joku tarkempikin tunnettu hirvipaikka, en nyt vain enää muista nimeä) hirvipaikoista. Vähän ennen Muurolaa pilkkopimeässä Bemarin jarruvalot alkoivat loistaa pitkällä suoralla ilman mitään näkyvää syytä. Valpastuin ja aloin tsiikata pitkin puskia. En nähnyt mitään ja matka jatkui. Rovaniemelle saavuttuamme kaveri kysyi, että näitkö ne isot hirvet siinä viisi metriä tien laidasta. Vastasin, että en... Kaverikin sanoi nähneensä ne hiukka sivuille näyttävien sumuvalojensa ansiosta, mutta vasta hyvin lähellä hirviä. No hirvipillin ansiota tai ei, hirvet olivat ainakin tällä kertaa paikoillaan - onneksi.
Perjantain ajo, reilut 260 km Rovaniemeltä Saariselälle meni kommelluksitta ja loppuosuutta lukuunottamatta kohtuukelissä. Tie Sodankylästä pohjoiseen oli minulle uusi tuttavuus ja siten sitä oli ihan mukavaa päästellä. Porojahan näki vähän väliä, mutta ne eivät oikeastaan häirinneet. Hirvipilli ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan niihin mitenkään. Epäluuloni välinettä kohtaan kasvoi entisestään.
Mulla on ollut oikean kyynärpään kanssa probleemia koko kesän. Olen kieltäytynyt uskomasta, että se johtuisi Busan ajoasennosta, vaan enemmänkin olen ajatellut sen olevan urheilemisesta johtuva rasitusvamma. Valitettavsti kyynärpää oli kosketusarka ja Buranaa vaativa Saariselälle päästyäni. Oli pakko uskoa, että rätkällä on aikasmoinen vaikutus kyynärvarteen. Menin paikalliselle kojulle ja ostin sieltä kaasukäden apupojan, jota ajattelin kokeilla paluumatkalla.
Kokoontumisessa oli rento meininki. Porukka oli pääsääntöisesti vähän varttuneempaa ja majoitushan on tässä kokkareessa sisätiloissa. En muuten nähnyt yhtään majoitustilojen ulkopuolelle majoittunutta, mikä on norminäky lähes kaikissa muissa kokkareissa...teltta vieressä, mutta isäntä tai emäntä (no harvemmin) onkin päättänyt valita ulkomajoituksen tai sitten on vain iso väsy päässyt yllättämään. Perjantain pääesiintyjä Popeda oli muuten kanssa mielestäni vähän väsähtänyt. Meinaan, olen nähnyt heiltä terävämpiäkin keikkoja. Tai sitten heillä oli vain hieman heikko päivä. Tai sitten minulle oli.
Paraatiajo suunnattiin Tankavaaran kultamuseoon ja -kylään. Ihan vaikuttava paikka. Samalla suoritin reissun pakolliset tuliaisostokset. Tulostavoitteena oli, että ne on mahduttava Busan takapenkin alle. Pääsin tulostavoitteseen. Tenaville eläinaiheiset avaimenperät ja vaimolle hauska, jääkaapin oveen kiinnitettävä eläinaiheinen magneetti (myöhemmin kotona minua normitettiin ja lujasti tästä ostoksesta ja rouvan mielestä se oli ihan perseestä; noo makuja on monenlaisia...). Tenavat puolestaan olivat kovin otettuja isin tuliaisista.
Sunnuntaina oli paluumatkan vuoro. Bemari-kaveri meni suunnitelman mukaisesti Kittilään hoitamaan firmansa bisneksiä ja niinpä teinkin paluumatkan aivan erinomaisessa seurassa, eli Busani kanssa (no niin ja niin no). :rasberry: Edessä oli hiukka vajaa 900 km. Lähdin liikkeelle aamukahdeksalta ja meininki oli ajaa noin 30 kilsaa Vuotsoon, jossa rasvata ketjut ja tankata. Näin teinkin ja sen jälkeen oli tarkoitus ottaa löysät pois ja vetäistä tankillinen yhtä soittoa. Rovaniemeltä suuntasin kohti Ranuaa ja siltä tieltä oli meininki suunnata kohti Yli-Iitä, Kiiminkiä ja Oulua.
Napapiirille ja siitä vielä Ranuan tietä aina kääntymiseen tielle 924 asti voisin kuvata menoa reippahaksi. Yksi tuntematon bläkkärikuski ajeli samoja vauhteja Vuotsosta asti Ranuan tieltä kääntymisen asti, eli ihan yksin ei tarvinnut päästää. Olin katsonut Napapiirin kohdalla, että tankissa on soppaa jäljellä noin puolet. Ajattelin, että kyllä siellä Ranuan tien varrella varmasti pääsee tankkaamaan. Tässä optimismissa meinasi ottaa ohrakyrsä. Näjetsen jo Ranuan tiellä ennen kääntymistä Simon tielle alkoi polttoaineen varoitusvalo palaa. Pistin kilometrit mieleen ko hetkestä. Tie vaan pieneni ja todennäköisyys tankin löytymisestä heikkeni heikkenemistään. Tässä vaiheessa aloitin myös todellisen taloudellisuusajon. Mittarin neula vaan laski siitä huolimatta ja tuntui, että se keltainen valokin vain paloi kirkkaammin ja kirkkaammin.
Sitten keskellä ei mitään näin pellon laidassa kyltin Kyläkauppa 9 km ja sen alla luki Futura. Haa, bentsiiniä, tästä selvitään, ajattelin! Olin ajellut merkiltä noin viisi kilometriä, kun näin ison maalaistalon Yli-Kärpän risteyksessä. Talon pihalla tallusteli isäntä. Pysäytin ja kysyin vielä häneltä varmuudeksi, että onko kyläkauppa muutama kilometri tästä Simoon vai Yli-Iihin päin. Isäntä vastasi, että ei kumpaankaan. Totesi vain, että pitäisi käydä potkimassa se perkeleen merkki sieltä pellon laidasta nurin ihmisiä hämäämästä. No niin, hieno homma! Aloin kysellä, että no mikäs paikka on lähin, josta bensaa saisi. Vastaus: Simo tai Ranua, kumpaankin reilut 50 km matkaa. Katsoin, että olin tullut jo melkein 60 km keltainen valo kirkkaana, eli niihin paikkoihin ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä.
Onneksi talon aikamiespoika tallusteli myös paikalle Busaa ihmettelemään. Isä kysyi pojalta, että jäikös siihen jerryyn vielä sitä ysivitosta. Poika sanoi, että eips, just kaadettiin Ladan tankkiin viimeisetkin tipat. Poika kuitenkin sanoi, että Oijärven kyläkauppa (Yli-Iin suunnassa) myy kyllä bentsiiniäkin ja sinne olisi matkaa 27 kilsaa. Samaan hengenvetoon hän aprikoi, olisiko kauppa auki sunnuntaisin. Pieni toivonkipinä heräsi. Kysyin, olisiko heillä kyläkaupan puhelinnumeroa. Talosta löytyi kaupan mainosmoniste puhelinnumeroineen. No minä soittamaan ja langan toisesta päästä vastaa (lankapuhelimeen, eli ihminen on fyysisesti kaupassa, bra) tomeran oloinen täti. Esitin asiani vähintään kohteliaasti ja kysyin, olisiko MITENKÄÄN mahdollista toimittaa bensaa tien päälle, jos mopo sammuu kesken kaiken. Täti vastasi, että tottakai ja että täällä päin ei pyörämiestä pulaan jätetä. Asennetta!!
Läksin päästelemään kohti Oijärven kyläkauppaa. Ja todellista taloudellisuusajoa. Särkijärven risteykseen pääsin hyvin ja kävi jo mielessä, että täältä päästään omin avuin kyläkaupalle. Katsoin mittarista, että nyt on enää alle kaksi kilometriä kyläkaupalle, kun Bussi alkoi nykiä. Ja tää ei ollut sitä normaalia ja maankuulua 2000 - 3000 kierrosalueen nykimistä, vaan sitä, että bentsiini alkoi loppua! Aloin kallistella Busaa puolelta toiselle ja kone kävi huonosti, mutta kävi kuitenkin. Sitten kyläkauppa ja bensapumput haaleine Shellin logoineen näkyivätkin ja samalla Busa sammui. Äkkiä kytkin pohjaan ja rullaten eteen päin. Busa rullasi juuri bensapumpulle, eikä jarrukahvaa juurikaan tarvinnut käyttää vauhdin tappamiseen.
Aloin tankata. Olin päässyt 84 kilsaa siitä, kun polttoaineen varoitusvalo oli syttynyt. Päätin testata, paljonko tällaisessa tilanteessa tankkiin mahtuu ainetta. Sitä mahtui 19,75 litraa. Eli aika tarkkaan Busan pensapumppu aineet tankista imaisee. Tässä tilanteessa oli muuten lähes sama, mikä oli sopan litrahinta. En kuitenkaan usko, että tankkasin Suomen halvinta bentsaa. Nyt tietenkin moni ajattelee, että mitähän kuraa sait tankkiisi. Voin vakuuttaa, että Busa pelasi tämänkin tankkauksen jälkeen täysin normaalisti. Eli nykiminen 2000 - 3000 kiekoilla oli täysin samaa kuin aina ennenkin 12000 km:n aikana (noo tänään huolto, jossa myös ruiskun säätöä, eiköhän se siitä).
Tankatessani kaupan täti tuli ovelle ja huusi, että sinäkös olet se pyörämies, joka soitteli mahollisesta bensan loppumisesta. Vastasin, että minäpä hyvinkin, vaara ohi! Sen jälkeen täti huusi hiace-kuskille. "No niin, Pentti, sinä saat lähteä, pyörämies pääsi perille!" Siis täti oli luonut heti organisaation minun auttamisekseni lassoamalla tämän Penan hiaceineen! Se jäi varmistamatta, oliko hiacessa jerrykin täynnä bensaa jo tässä vaiheessa vai vasta soitosta...Uudestaan
Kysyin kaupassa, että saisiko täältä kahvia. Aamiaisesta oli kuitenkin jo yli viisi tuntia ja oli päästänyt melkein yhtä soittoa aikas kauan. Täti vastasi, että ei täältä, mutta tuosta seinän takana olevasta baarista kyllä. Menin baariin ja totesin, että tämähän on samaa yrityskonsernia kuin kyläkauppa. Tätin mieshän se siellä myi kahvetta ja pullaa. Kysyin, olisiko tarjolla mitään ruokaisampaa, esimerkiksi sämpylää. Minulle vastattiin, että mösjöö on hyvä vaan ja kertoo, millaista sämpylää haluaa, niin sellainen tehdään. Kinkkujuustosämpylä oli varsin maukas ja kahvi tuoretta.
Baarissa oli muutama paikallinen kaljaveikko jo aamuölpällä. Ei voinut mitään, mutta tunnelma toi etäisesti mieleen Syvä joki -leffan ahdistavan fiiliksen. Koetin hakea katseellani banjon näppäilijää baarin nurkasta. Ei onneksi näkynyt. Kaljaveikot kysyivät normikysymykset, että mistäs tulet ja minne menet, antoivat reittisuosituksia jne. Minä siitä kysymään, että kuinkas muuten rallissa kävi, voittiko se Grönholm? Äijät vastasivat, että kuules motskaripoika, tänään alkaa sorsanmetästys ja se tarkoittaa, että näillä kulmilla ukot on päissään heti aamusta ja kaheltatoista alkaa haulikot paukkua ja lintuja lätsähdellä paikallisiin vesistöihin. Ensimmäiset oli kuulemma jo tippuneet (kello oli 11.35). Rallit ei kiinnosta vähäänkään. Minä tähän, että oukei, sitä tyhmiä kyselemään. Toivoteltiin hyvät kesät, syksyt, matkat jne. Kävin vielä kerran kiittelemässä Täti Tomeraa loistavasta palvelusta ja jatkoin matkaa.
Loppumatka sujui kommelluksitta Busalla ajosta ja kauniista kelistä nauttien.
Totesin jälleen kerran, että väli Oulu - Hirvaskangas on yksi tylsimmistä moottoripyörillä ajettavista pätkistä. No onhan siinä hyvä pinta, jos nyt jotain positiivista haetaan. Ja huoltoasemia on tiheämmässä kuin Rovaniemi - Ranua - Yli-Ii alueella...Hirvaskankaan kahvin jälkeen suuntasin kohti Uuraisia. Hetken päästä tuli vastaan kolmen Busan letka ja ensimmäisen kuski tervehtii voimallisesti ja lyö vilkun oikeaan. Ymmärsin, että hän haluaa minun pysähtyvän ja niin teinkin. Arvasin oikein, Ago ja Pocahontas sekä minulle tuntematon pariskuntahan siinä olivat palaamassa Mansemiitistä kotikonnuilleen. Vaihdettiin tien päällä kuulumiset ja kiva niin. Pysähtymisen syy taisi olla Agon soitto lapsilleen, että sauna päälle (vast) ja voimallinen tervehdys nyt vaan on tapana, kun Bussi kohtaa Bussin...
Kotipihassa olin hyvinkin tarkkaan klo 19.00. Ei kun kotijoukkojen luo näyttelemään pirteetä. Kilsoja tuli muutamaa vaille 900. Tämä oli pisin päivätaival, jonka olen Busalla vetäissyt.
Jos nyt vähän kiteyttäis ylläolevasta ja vähän muustakin asioita yhteen niin:
1. Jänkhällä Jytisee on hyvä kokoontumisajo
2. Throttle Rocker (kaasukäden apupoika) toi helpotusta ainakin minun kyynärpääkipuuni huomattavasti
3. Uskon hirvipilliin vielä vähemmän kuin ennen reissua
4. Porot on joltisenkin sympaattisia, mutta tyhmiä elukoita, hirvet pelkästään from the
4. Kun Busalla on ajanut > 60 km p-aineen varoitusvalon palaessa, kannattaa ihan oikeasti ainakin alkaa etsiä tankkauspaikkaa
5. Busa on huippupeli, kun ajetaan pitkää matkaa. On höpötystä väittää, että ei tuntunut missään, mutta tämän kokemuksen jälkeen esim Iron Butt'n perussuoritus (SS1000) ei kyllä olisi pahakaan rasti (tottakai pimeys, kelin mahdollinen kylmeneminen jne, jne toisi omia haasteita, en vähättele mitenkään, mutta kumminkin suoritus ei jäisi pyörästä kiinni)
6. Tankkinahka ja siihen kiinnitetty Bagsterin laukku (mulla malli Medea) on erittäin hyvä yhdistelmä. Nahka on ollut jo muutaman kuukauden, mutta laukkua testasin eka kertaa
6. Pohjois-Pohjanmaalla on jäyhää, mutta äärettömän aitoa ja ystävällistä väkeä
Ai mitä vaimolle olisi pitänyt tuoda tuliaisiksi? No kultakylästä pitäisi vaimon mukaan tuoda tuliaisiksi kultaa. Minä tähän, että just just, tietääpähän seuraavalla kerralla, jos siellä päin liikkuu. Jatkoin tähän, että eikös se riitä, että oma kulta tulee ehjänä maailmalta kotiin. Vastaus oli, että ei. Mutta tästä se taas lähtee; Busa huoltoon parin tunnin päästä ja minä töihin huomenna.
Edited By Kamibusa on 1156149547
Mutta oikein arvasit, väärä foorumi... Eihän tätä voi jättää löpinöihin hautautumaan, vaan jossain vaiheessa taltioin tän tonne matkakertomuksiin 