Lähetetty: 09 Touko 2012, 18:59
STOP THE PRESS!!! Meteliä metelistä.
MMAF:n delegaatio jalkautui liikkuvan poliisin päämajaan Helsingin Malmille ja piti palaveria suurta kohua herättäneistä äänimittauksista. Poliisin ja MMAF:n lisäksi edustettuina olivat myös Liikenne- ja viestintäministeriö sekä TraFi. Yllättäen delegaatio päästettiin myös ulos poliisitalolta kertomaan palaverin kulusta ja esille nousseista asioista, joten siltä osin pelkomme osoittautuivat turhiksi. Monilta muilta osin ne eivät ikävä kyllä sitä tehneet.
Itse melumittausten suhteen poliisit tuntuvat olevan järkevin suuntaviivoin liikkeellä ja mittauksen teknisessä suorittamisessa ei ole epäselvyyksiä. Mikäli poliisia on uskominen, pitäisi mahdollisten mittausten tapahtua varsin väljin toleranssein - poliisin puuttumiskynnys melun osalta on 3 dB, joka kattaa varsin hyvin erilaiset mittausepätarkkuudet ja -virheet. Ainoastaan virheellinen mittauskierrosluku saattaa aiheuttaa harmaista hiuksia rajojen paukkumisen muodossa. Tätä estääkseen poliisi tulee mittaamaan meluja varmasti riittävän alhaisilla kierrosluvuilla (lue: tarvittaessa tyhjäkäynnillä), ainakin puheissaan. 3 desibelin puuttumiskynnys tarkoittaa toisin sanoen sitä, että lain mukaisiin 106, 103 tai tyyppikilven arvo +5 dB -lukemiin lisätään mittaustilanteessa vielä tuo kolmonen ennen kuin puuttumiskynnys ylittyy. Itse mittaus ei siis ole ongelma.
Ongelma on uusien pyörien puuttuvien e-merkintöjen kanssa ja ne poliisia tuntuvat ensisijaisesti kiinnostavankin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos putkesta tuo autuaaksi tekevä tyyppihyväksyntäleima sattuu puuttumaan, ei meluja tarvitse edes mitata, vaan sanktio on välitön. Eli loppujen lopuksi melut eivät olekaan se, joka kiinnostaa, vaan standardointivimmaisten virkamiesten keksimien hyväksyntien noudattamisen valvominen. Laki on tässä kohtaa yksiselitteinen, mutta taas sopii kysyä, minne on maalaisjärki kadonnut? Missä on konstaapeli Reinikainen? Onko laki itsetarkoitus? Säädetäänkö lakeja, jotta niiden noudattamista voitaisiin valvoa, vai pyritäänkö lainsäädännöllä kehittämään yhteiskuntaa?
Toisaalta uusia pyöriä on paljon ja joka toisessa on aftermarket-putket kiinni, joten ei tarvitse kummoistakaan päättelykykyä ymmärtääkseen, ettei kissalan pojilla ole resursseja eikä intressejä jokaisen pyörän ratsaamiseen. Valvontaa siis tultaneen, kuten poliisi on propagandassaan kertonutkin, suorittamaan muun liikenteenvalvonnan yhteydessä. Riski seuraamuksista kuitenkin kasvaa, joten jos haluaa tutkainta vastaan potkia, olisi kuitenkin viisasta pitää hyllyssä orggisputket tai jotkut e-hyväksytyt putket killereineen päivineen mahdollista katsastuskäyntiä varten.
Ja asiat, jotka muuten kannattaa ihan oikeasti sisäistää, ovat 1) jos putki ei ole e-hyväksytty, vaikka pyörä on tyyppihyväksytty, 2) jos putki on e-hyväksytty ja pyörä tyyppihyväksytty, mutta putkea on muutettu (killeri pois, vaimenninta lyhennetty tms.,) tai 3) jos ei-tyyppihyväksytyn pyörän putkimuutosta ei ole muutoskatsastettu, ei itku auta. Missään edellämainituista tilanteista ei melutasolla ole mitään väliä, eikä poliisin tarvitse nähdä edes desibelimittarin esille kaivamisen vaivaa. Tutkaparista se, joka osaa kirjoittaa, voi siirtyä suoraan katsastusmääräyksen raapustamiseen.
Kilpien viennistä ja sen oikeutuksesta MMAF on poliisien kanssa eri linjoilla. Poliisin periaate on, että muutoskatsastamaton pyörä on katsastamaton ajoneuvo ja sellaisena ajoneuvolain 8 §:n mukaan käyttökiellossa. MMAF ilmaisi kantansa jonka mukaan pitäisi huomioida sääntö ajoneuvon käytön estämisestä ja siihen sisältyvä harkintavalta aivan eri kantilta. Kilpienvientitoimivallan nimittäin perustaa kyseinen sääntö, eikä suinkaan ajoneuvolain 8 §. Kehotimme ystävällisesti poliisia kohtuuteen toiminnassaan, kilpien viennin taloudelliset vaikutukset ovat nimittäin helposti isommat kuin sakko.
Lisää aiheesta:
www.mmaf.fi
MMAF:n delegaatio jalkautui liikkuvan poliisin päämajaan Helsingin Malmille ja piti palaveria suurta kohua herättäneistä äänimittauksista. Poliisin ja MMAF:n lisäksi edustettuina olivat myös Liikenne- ja viestintäministeriö sekä TraFi. Yllättäen delegaatio päästettiin myös ulos poliisitalolta kertomaan palaverin kulusta ja esille nousseista asioista, joten siltä osin pelkomme osoittautuivat turhiksi. Monilta muilta osin ne eivät ikävä kyllä sitä tehneet.
Itse melumittausten suhteen poliisit tuntuvat olevan järkevin suuntaviivoin liikkeellä ja mittauksen teknisessä suorittamisessa ei ole epäselvyyksiä. Mikäli poliisia on uskominen, pitäisi mahdollisten mittausten tapahtua varsin väljin toleranssein - poliisin puuttumiskynnys melun osalta on 3 dB, joka kattaa varsin hyvin erilaiset mittausepätarkkuudet ja -virheet. Ainoastaan virheellinen mittauskierrosluku saattaa aiheuttaa harmaista hiuksia rajojen paukkumisen muodossa. Tätä estääkseen poliisi tulee mittaamaan meluja varmasti riittävän alhaisilla kierrosluvuilla (lue: tarvittaessa tyhjäkäynnillä), ainakin puheissaan. 3 desibelin puuttumiskynnys tarkoittaa toisin sanoen sitä, että lain mukaisiin 106, 103 tai tyyppikilven arvo +5 dB -lukemiin lisätään mittaustilanteessa vielä tuo kolmonen ennen kuin puuttumiskynnys ylittyy. Itse mittaus ei siis ole ongelma.
Ongelma on uusien pyörien puuttuvien e-merkintöjen kanssa ja ne poliisia tuntuvat ensisijaisesti kiinnostavankin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos putkesta tuo autuaaksi tekevä tyyppihyväksyntäleima sattuu puuttumaan, ei meluja tarvitse edes mitata, vaan sanktio on välitön. Eli loppujen lopuksi melut eivät olekaan se, joka kiinnostaa, vaan standardointivimmaisten virkamiesten keksimien hyväksyntien noudattamisen valvominen. Laki on tässä kohtaa yksiselitteinen, mutta taas sopii kysyä, minne on maalaisjärki kadonnut? Missä on konstaapeli Reinikainen? Onko laki itsetarkoitus? Säädetäänkö lakeja, jotta niiden noudattamista voitaisiin valvoa, vai pyritäänkö lainsäädännöllä kehittämään yhteiskuntaa?
Toisaalta uusia pyöriä on paljon ja joka toisessa on aftermarket-putket kiinni, joten ei tarvitse kummoistakaan päättelykykyä ymmärtääkseen, ettei kissalan pojilla ole resursseja eikä intressejä jokaisen pyörän ratsaamiseen. Valvontaa siis tultaneen, kuten poliisi on propagandassaan kertonutkin, suorittamaan muun liikenteenvalvonnan yhteydessä. Riski seuraamuksista kuitenkin kasvaa, joten jos haluaa tutkainta vastaan potkia, olisi kuitenkin viisasta pitää hyllyssä orggisputket tai jotkut e-hyväksytyt putket killereineen päivineen mahdollista katsastuskäyntiä varten.
Ja asiat, jotka muuten kannattaa ihan oikeasti sisäistää, ovat 1) jos putki ei ole e-hyväksytty, vaikka pyörä on tyyppihyväksytty, 2) jos putki on e-hyväksytty ja pyörä tyyppihyväksytty, mutta putkea on muutettu (killeri pois, vaimenninta lyhennetty tms.,) tai 3) jos ei-tyyppihyväksytyn pyörän putkimuutosta ei ole muutoskatsastettu, ei itku auta. Missään edellämainituista tilanteista ei melutasolla ole mitään väliä, eikä poliisin tarvitse nähdä edes desibelimittarin esille kaivamisen vaivaa. Tutkaparista se, joka osaa kirjoittaa, voi siirtyä suoraan katsastusmääräyksen raapustamiseen.
Kilpien viennistä ja sen oikeutuksesta MMAF on poliisien kanssa eri linjoilla. Poliisin periaate on, että muutoskatsastamaton pyörä on katsastamaton ajoneuvo ja sellaisena ajoneuvolain 8 §:n mukaan käyttökiellossa. MMAF ilmaisi kantansa jonka mukaan pitäisi huomioida sääntö ajoneuvon käytön estämisestä ja siihen sisältyvä harkintavalta aivan eri kantilta. Kilpienvientitoimivallan nimittäin perustaa kyseinen sääntö, eikä suinkaan ajoneuvolain 8 §. Kehotimme ystävällisesti poliisia kohtuuteen toiminnassaan, kilpien viennin taloudelliset vaikutukset ovat nimittäin helposti isommat kuin sakko.
Lisää aiheesta:
www.mmaf.fi
