Siinä se taas on, ihan edessä. Keskikesän juhla, mittumaari, suomalaisen suven ylin olemus. Kesä on kauneimmillaan, maailma makeimmillaan, ilmassa kukkien tuoksua ja sydän toivoa täynnä.
Juhannus herkistää mielen, paatuneimmankin. Jos ei muuten, niin miestä vahvempien voimalla.
Mielikuvissamme juhannus on lämmin, aurinkoinen kesän juhla. Se on kukkamekkoja, haitarinsoittoa, koivuja portinpielessä, herkkiä hetkiä suviyössä. Eikä haittaa yhtään, jos todellisuus onkin välillä sadekuuroja, villasukkia, kovaäänistä mekkalaa ja musiikinsoittoa mielikuvat elävät tajunnassa yhtä kaikki.
Meille suomalaisille juhannus on aina ollut täynnä mystistä voimaa. Pitkän talven jälkeen maailma on yhtäkkiä täynnä valoa, värejä ja lämpöä jopa niin paljon, ettei siitä tule loppua edes yön tunteina. Yöttömän yön juhla tuo kaiken sen lähelle. On aikaa olla, karata kaupungista maaseudun rauhaan, lähelle luontoa. Ja kuunnella, mitä se arjen ja talven uuvuttamille kuiskii.
On kuin menneitten vuosisatojen alkukantaiset voimat pääsisivät irti. Koivu henkii omaa tarinaansa, kedon kukat valmistautuvat kertomaan tulevista, sananjalka kukkii, virvatulet juoruavat aarteiden paikasta kaivon vesi heijastelee sekin muita kuin kaivoonkatsojan omia peilikuvia. Ruohonkorsille nouseva kaste kantaa mukanaan sellaista taikavoimaa, ettei sitä uskalla edes aavistella.
Tänä vuonna minä aion tarttua tuohon voimaan. Uskoa koko mieleni voimin niihin taikoihin, joiden varassa esi-isämme ovat eläneet. Kuuntelen, miten linnut kutsuvat suviyössä armaitaan, käet kukkuvat, kesäyön lempeä tuuli tarttuu haviseviin haavan lehtiin.
Käyn lemmensaunassa juhannusvastan kanssa. Sellaisen vastan, jossa on koivun lisäksi pihlajan oksia ja kedon kukkia. Kylpemisen jälkeen heitän vastan saunan katolle, ja katson, mitä se minulle kertoo. Kävelen yhdeksän risteyksen yli. Kolmen tien risteyksessä lakaisen alastomana tietä. Kierittelen kasteisella niityllä ja kokoan talven varalle kastetta myös pulloon. Pudotan yhdeksän silmäneulaa lähteeseen kultaisen sormuksen läpi. Kerään yhdeksän kukkaa tai yrttiä ja pistän ne tyynyni alle. Nukkumaan mennessä käännän vasemman jalan sukkani nurin, pistän sen kantapäähän viiden sentin rahan. Toisen rahan pistän tyynyni alle, kukkien ja yrttien seuraksi. Lausun yön tunteina kaikki sanat ja loitsut, jotka suinkin mieleeni saan. Antaudun enteiden ja taikavoimien alle. Pelottomana kohtaan juhannusyössä liikkuvat aaveet mistä sitä tietää, vaikka niillä olisi hyviä uutisia kerrottavanaan?
Entäpä, ellei mitään tapahdu? Mitäpä siitä, olenhan edes yrittänyt. Ollut yhtä luontoni kanssa, tuntenut suviyön lumon.
Hyvää juhannusta! Ja muistathan, ettei portin pieleen tuotujen koivujen ja pihlajan oksia saa taittaa. Se tietää taittajalleen surua ja murhetta ja sitähän meistä kukaan ei itselleen halua, keskellä kauneinta kesää.
Cat kirjoitti:Siinä se taas on, ihan edessä. Keskikesän juhla, mittumaari, suomalaisen suven ylin olemus. Kesä on kauneimmillaan, maailma makeimmillaan, ilmassa kukkien tuoksua ja sydän toivoa täynnä.
Juhannus herkistää mielen, paatuneimmankin. Jos ei muuten, niin miestä vahvempien voimalla.
Mielikuvissamme juhannus on lämmin, aurinkoinen kesän juhla. Se on kukkamekkoja, haitarinsoittoa, koivuja portinpielessä, herkkiä hetkiä suviyössä. Eikä haittaa yhtään, jos todellisuus onkin välillä sadekuuroja, villasukkia, kovaäänistä mekkalaa ja musiikinsoittoa – mielikuvat elävät tajunnassa yhtä kaikki.
Meille suomalaisille juhannus on aina ollut täynnä mystistä voimaa. Pitkän talven jälkeen maailma on yhtäkkiä täynnä valoa, värejä ja lämpöä – jopa niin paljon, ettei siitä tule loppua edes yön tunteina. Yöttömän yön juhla tuo kaiken sen lähelle. On aikaa olla, karata kaupungista maaseudun rauhaan, lähelle luontoa. Ja kuunnella, mitä se arjen ja talven uuvuttamille kuiskii.
On kuin menneitten vuosisatojen alkukantaiset voimat pääsisivät irti. Koivu henkii omaa tarinaansa, kedon kukat valmistautuvat kertomaan tulevista, sananjalka kukkii, virvatulet juoruavat aarteiden paikasta – kaivon vesi heijastelee sekin muita kuin kaivoonkatsojan omia peilikuvia. Ruohonkorsille nouseva kaste kantaa mukanaan sellaista taikavoimaa, ettei sitä uskalla edes aavistella.
Tänä vuonna minä aion tarttua tuohon voimaan. Uskoa koko mieleni voimin niihin taikoihin, joiden varassa esi-isämme ovat eläneet. Kuuntelen, miten linnut kutsuvat suviyössä armaitaan, käet kukkuvat, kesäyön lempeä tuuli tarttuu haviseviin haavan lehtiin.
Käyn lemmensaunassa juhannusvastan kanssa. Sellaisen vastan, jossa on koivun lisäksi pihlajan oksia ja kedon kukkia. Kylpemisen jälkeen heitän vastan saunan katolle, ja katson, mitä se minulle kertoo. Kävelen yhdeksän risteyksen yli. Kolmen tien risteyksessä lakaisen alastomana tietä. Kierittelen kasteisella niityllä ja kokoan talven varalle kastetta myös pulloon. Pudotan yhdeksän silmäneulaa lähteeseen kultaisen sormuksen läpi. Kerään yhdeksän kukkaa tai yrttiä ja pistän ne tyynyni alle. Nukkumaan mennessä käännän vasemman jalan sukkani nurin, pistän sen kantapäähän viiden sentin rahan. Toisen rahan pistän tyynyni alle, kukkien ja yrttien seuraksi. Lausun yön tunteina kaikki sanat ja loitsut, jotka suinkin mieleeni saan. Antaudun enteiden ja taikavoimien alle. Pelottomana kohtaan juhannusyössä liikkuvat aaveet – mistä sitä tietää, vaikka niillä olisi hyviä uutisia kerrottavanaan?
Entäpä, ellei mitään tapahdu? Mitäpä siitä, olenhan edes yrittänyt. Ollut yhtä luontoni kanssa, tuntenut suviyön lumon.
Hyvää juhannusta! Ja muistathan, ettei portin pieleen tuotujen koivujen ja pihlajan oksia saa taittaa. Se tietää taittajalleen surua ja murhetta – ja sitähän meistä kukaan ei itselleen halua, keskellä kauneinta kesää.
-----------------
...kaikkea sitä joutuu työkseen rustaamaan...
Toivotaan ettei meidän "jokeri pokeri poks" juoksentele siellä 6-tiellä voi tulla kolari suma
Hayabusa 1300R TURBO -05
+200mph CLUB FINLAND (= 200metriä puolessa tunnissa)
voi tulla kolari suma 