Ensimmäinen ajopäivä valkeni kirkkaana, ja matkaan lähdettiin Travemundesta klo 07:00. Ai että tuntui hyvältä, vaikka taustalla vähän vielä kummitteli laivamatkalla hankittu kohmelo. Melko aikaisessa vaiheessa kävi ilmi että letkassa ajamisesta ei tulisi mitään, sillä bussikuskit olivat vauhkoja kuin kevätlaitumelle päästetyt lehmät. Näin ollen matkaa tehtiin periaatteella "omaa vauhtia niin kovaa kuin uskallat", FJR:n toimiessa peräpäänvalvojana.
rekkaliikenne oli lähes olematonta, ja koska turistivaellus karavaanareiden muodossa ei ole vielä alkanut, oli edellytykset todella loistavat. Myös sellainen epätodelliselta tuntuva asia, kuin koko päivän kestävä täysin tyyni keli ja +25C teki ajamisesta nautinnollista. Sopivana matkanopeutena pidin itse 220-230km/h mutta aina kun kaksi kaistaa vaihtui edessäni kolmeksi, vedin taas vaijeria tiukemmalle. Olo oli kuin videopeliä pelatessa, kaarteissa pieni höllennys ja suoran alkaessa taas hanat kaakkoon. Tyynestä kelistä johtuen oli tuulesta aiheutuva riepottelu poissa, ja sai tuta miten loistavasti pyörän katteet on kuljettajan suojaksi ilmanvastus huomioiden muotoiltu. Perse takapenkkiä vasten, kyynärpäät kiinni tankin sivuun ja kuljettaja istuu täysin tyvenessä, vaikka vauhtia on rapiat päälle sen 300km/h. Aivan uskomatonta miten kivuttomasti pyörä tuon käskettäessä tekee. Kuin istuisi olohuoneen nojatuolissa Pleikkarin ohjain käsissä... Pisimmät yhtäjaksoiset osuudet tällaista menoa rajoittuivat varmaan joihinkin minuutteihin, mutta on se MAHTAVA TUNNE!!!! Useampi Audi ja yksi Porsche matkan varrella lähti edessä vedättämään, mutta niiltä loppui vauhti nopeusrajoittimen ilmeisesti pysäyttäessä menon siihen 250km/h todellista nopeutta. Heh, heh,... En ennen ole kokenut olosuhteiltaan vastaavanlaista Saksan läpiajopäivää, jossa yhdistyy unelmakeli, vähäinen liikenne ja nopea bussikyyti.
Iltapäivällä saavuimme bischofshofeniin, Itävaltaan, josta matka seuraavana aamuna jatkui Slovenian kautta Pulan niemimaalle Krotiaan. 5 päivää rantalomaa, baareja, hyvää ruokaa ja juomaa. Hintataso on kohtalaisen alhainen ja palvelu pelaa. Suosittelen.
Takaisin tultiin Italian kautta. Ajaessamme Italian Alppien puolella lukuisten tunneleiden läpi pisti vähän hymyilyttämään, kun ajattelin kotisuomea. Tätä matkaa edeltävällä viikolla kävin ensimmäistä kertaa ajamassa uuden moottoritieosuuden Lohjalta Muurlaan, ja hiukan ärsytti osuudella runsaasti käytetty 80km/h nopeusrajoitus, joka ilmeisesti on tunneleista johtuva.
Alpeilla sovelletaan tunneleissa 100km/h nopeusrajoitusta, 80km/h, jos vastaantuleva liikenne kohdataan samassa tunnelissa. Käytännössä liikenne soljuu 100-130km/h nopeudessa. Italiassa kuitenkin tuntuu kaiken kulkevan Autostradan kirjaamatonta 150 nopeutta, on sitten tunneli tai ei:).
Yövyimme taas Itävallassa, Saksan rajan pinnassa, josta matka jatkui 7 tietä Lubeckiin tulomatkan tyyliin.
Noin 4000 km neljän ajopäivän aikana on aika rankka suoritus, ja järjetön jos matkalle sattuu sadekelejä. Sääennusteisiin ei myöskään ollut luottaminen, vaikka niitä yritettiin seurata. Mutta kun vehkeet pelittää ja kelien suhteen käy tuuri, niin tällaisenkin matkan pystyy melko kivuttomasti tekemään suhteellisen tiukalla aikataululla.
Menomatkalla oli myös toinen moposeurue matkalla Kroatiaan. He kuitenkin olivat päätyneet ajamaan pyörät Hampurissa junaan, jonka määränpää oli Ljubjana, Kroatia. Että käy se niinkin. Seurueessa ei kylläkään ollut yhtään Busaa.
