Ranskan puolelta vihdoinkin sitten löytyi WLAN yhteys ja päästiin päivittämään lyhyt matkaraportti...
Viikonloppu vietettiin ykkösluokan seurassa (vaimot mukaana, itse tituleerasivat olevansa vyöruusuja) kierrellen Garda- järveä. Varsinkin järven itäpuolella on todella huimaava yhdistelmä mutkatietä ja tunneleita, kohtuullisen kapeita sellaisia. Järven ympäriajon aikana nähtiin varmaan sata moottoripyörää joista suurin osa ajoi joko todellisella motard tyylillä tai sitten agostinin omaisesti katteet maata viistäen kapeaa mutkatietä.
Sunnuntaina hieman haikein mielin saatettiin vyöruusut kotimatkalle ja lähdettiin ajamaan kohti Monacoa. Ensimmäisen kerran elämässä ajettiin pilvessä - ihan kirjaimellisesti. Ilta-auringon laskiessa tunnelien ja pilvenpiirtäjien korkeudella olevien siltojen yhdistelmä tuntui loputtomalta. Paikalliset italialaiset ajoivat tietä aivan hulluina ja aloimme ymmärtämään miksi Italiasta on tullut monta hyvää urheiluatomerkkiä (Ferrari, Maserati yms.), sillä niillä teillä pysyminen vaatii autolta aivan erinomaista suorituskykyä.
Matka tunneleissa ja silloilla oli päätä huimaava kokemus. Välillä tuntui siltä että hullut iltalialaiset ajavat pienelläkin kotterolla kilpaa bussikuskien kanssa, nopeusrajoituksista välittämättä - aivan pähkähullua touhua.
Seuraavana aamuna suunnistimme kohti Monacoa. Se on muuten kylä jonne ei eksy aivan vahingossa, saimme oikein etsiä miten sinne pääsee perille. Lähestymisnäkymä kuitenkin kruunasi kaiken, tässä yhteydessä kuva varmaan kertoo enemmän kuin sanat.
Suunnistaminen ulos Monacosta oli aivan yhtä vaikeaa kuin sinne löytäminenkin. Tankkilaukkuun kiinnitetty lämpömittari näytti 36C lämpölukemia kierrellessä vuoristossa ylös ja alas. Toisella puolella tietä oli kymmeniä metriä korkeita kallioseinämiä ja toisella puolella yli 100m pudotus - jostain syystä kaarrenopeudet tippuivat todella alhaisiksi, eikä syynä ollut pelkästään maisemien ihailu. Ennen varsinaista mutkapätkän alkua matkareitti poispäin Monacosta näytti tällaiselta...
Siitä reitti suuntautuikin sitten kohti kotia. Reittinä alppien länsipuoli - Nizza, Sofia Antipolis, Marseille, Lyon ja tätä kirjoittaessa päätimme pysähtyä noin 550km Monacosta matkalla kohti kotiin Ranskassa pienessä kaupungissa nimeltä Besancon, eli tänään päivämatkaksi on tullut lähes 600km. Suunnaksi asetettiin Hampuri jonne on enään alle 1000km. Optimistisesti tavoite on olla Hampurin lähellä huomenna hieman säästä riippuen.
Tomtom on aiheuttanut ongelmia edelleenkin. Kun ääntä ei kuulu tuli tehtyä muutama suunistusvirhe. Ensin etsin vikaa johdotuksesta yms., mutta lopulta Tomtom:n reset napin painaminen tuntui korjaavan ongelman että ääntä ei kuulunut. Tämän reset napin painamisen oppimisen hinta on toistaiseksi ollut vähintään kolme kuvaa ajettaessa salamoiden välähdyksistä päätellen - mahdollisesti enemmänkin.
Sää on hemmotellut meitä toistaiseksi aivan upeasti. Ajaessa lämpö on ollut noin 20-22C, kaupungissa nousten yli 30C. Muutaman kerran onneksi sadekuurot ovat kastelleet tien ja tuoneet toivottua viilennystä muuten lähes hiostavaan ajosäähän.
No hemmetti kylläpä tuli toissavuotiset muistot mieleen kun katsoin kuvauksianne!!:) On kyllä uskomatonta kuinka kovaa
kaikenlaiset skootterit niissä tunneleissa kaahaa....
Teillä on ollut kyllä upeat säät...toivottavasti myös kotimatka
sujuu ilman lumitöitä!
Tiistaina matka Ranskasta Saksan läpi alkoi kohtuullisen viileissä tunnelmissa. Aamulla klo 9.00 lämpömittari näytti vain noin 8C lukemia. Ensimmäiseksi moottoritiellä ajettaessa kaistan vieressä oli poliisiauto mittaamassa moottoritietä ajavien nopeuksia. Varsinainen sakotuspaikka olikin sitten vasta muutaman kymmenen kilometrin päässä tietullien maksamispaikalla. Muutenkin yhden aamupäivän aikana nähtiin virkavaltaa enemmän kuin varmaan koko kesän aikana yleensä suomessa olisiko ollut joku eurooppalainen liikennevalvontapäivä koska sekä Ranskassa että Saksassa tutkaus (lasermittaus) pisteitä oli useampiakin ja selvästi myös saksalaiset siviiliautot olivat lähteneet tien päälle pysäyttelymielessä. Lisäksi aamun aikana ensin näytti siltä että sadepilvet alkaisivat kertymään saksan päälle, mutta sadetakin pukemisen jälkeen lämpömittari alkoi näyttää tuttuja 22C lukemia ja puolelta päivin oli pakko poistaa kaikki ylimääräinen vaatekerta ja siirtyä käyttämään kevyitä kesähanskoja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.
Saksan rajaa kohti ajettaessa Puolalaiset rekat alkoivat tukkimaan liikennettä ja ajamisesta tuli enemmän ohittelua. Kontrasti Ranskan hienoihin mutkitteleviin teihin joilla sai ajaa aivan vapaasti muulta liikenteeltä alkoi hahmottumaan eteläsaksassa. Saksan moottoritellä voi välillä ajaa nopeasti ilman rajoituksia, mutta liikennettä siellä on paljon ja vaikka kuinka ajaisi nopeasti aina tuntuu siltä että joku haluaa ajaa ohitse. Yksi ikimuistoinen ohitus oli se kun tummanharmaa Porche 911 ohitti ja meni kaarteen nelipyöräluisussa tilanteessa jossa meillä molemmilla mittarinopeutta oli noin 200km/t. Toinen mielenkiintoinen näky oli täysin teipattu Mersu jossa etupenkillä oli joku tietokone kovasti säätämiskäytössä ehkä jonkinlainen tuleva uusi automalli ?
Saksassa vapaat autobahnit antoivat odottaa itseään aina lähelle Hampuria jossa päästiinkin taas muutaman kerran siihen että mittarin neula kohosi aina 280km/t vauhteihin, valitettavasti tiellä oli niin paljon liikennettä että samalla tavalla mittaria ei saanut pohjaan kuin menomatkalla. Tässä vaiheessa matkaa kuitenkin kun päivämatka oli noussut jo 1000km mittaiseksi ei oma fysiikka enää kestänyt pidempään nopeaa ajamista vaan siirtymätaipaleiden marssivauhti asettautui noin 180km/t nopeudelle. Nopeuden noustessa yli 220km/t alkoi niska väsymään jo muutaman minuutin ajon jälken kun tankkilaukun takia ei päässyt täysin etupleksin taakse piiloon. Hannulla jolta tankkilaukku puuttui ei vastaavaa ongelmaa myöskään ollut.
Yhdellä huoltoasemalla tapasimme vanhan motoristin jonka kanssa jutustelussa selvisi että saksalaiset pakkaavat omat moottoripyöränsä yöjunaan, nukkuvat hyvin ja ajavat eteläranskassa lenkin ja tulevat junalla takaisin. Junamatka yöpymisineen ja pyörä junassa maksaa kuulemma 275e. Tuon ymmärtää hyvin, sillä ainakin omasta mielestä saksan moottoritiet ovat paljon huonompaa ajettavaa kuin ranskalaiset tiet. Ranska on myös liikennekulttuuriltaan paljon motoristiystävällisempi niin että siellä saa ajaa kohtuullisen vapaasti. Samalla kannattaa myös muistaa että ranskassa moottoritierajoitus on 130km/t joka on sama kuin pääsääntöisesti saksassakin käytössä.
Iltapäivällä tehtiin päätös reittisuunnitelman muuttamisesta ja suunnatiin keulat kohti Lybeck:n satamaa tähän vaikutti erityisesti se että kotisuomesta saatiin tietoa että siellä on satanut räntää ja ruotsin läpi ajaminen ei enää tuntunutkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Meillähän matkan aikana lämpömittari on näyttänyt säännöllisesti noin 22-26C lukemia lähes aina aurinkoiselta taivaalta, Monacossa mittarin kohotessa jo yli 30C lukemiin. Esim eilen tiistaina näimme yhden sadekuuron, mutta sekin osui kohdalle kun olimme tankkaamassa huoltoasemalla katoksen alle. Matka jatkui saksan halki Lybeck:iin niin että sinne saavuttiin noin klo 19.00 eli hyvissä ajoin ostamaan liput toimistosta. Lauttahan lähtee aamuyöstä noin kolmelta ja autojen ja moottoripyörien lastaus aloitettiin 22.45. Lipun voi ostaa tarvittaessa suoraan check in luukulta, toimisto menee kiinni noin kahdeksalta.
Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu 4141km tuli mittariin noin viiden päivän ajoaikana. Tästä kaksi päivää olivat ihanat vyöruusut seuranamme.
Päivittäiset matkareitit menivät seuraavien kaupunkien kautta:
- Helsinki Rostock (yöpyminen lautalla ja Rostockissa)
- Rostock Innsbruck (yöpyminen)
- Innsbruck Garda Milanon Lentokenttä (Vaimot kyytiin) Garda (viikonloppu Gardassa)
- Gardan ympäriajo
- Garda Milanon Lentokenttä ( Vaimot kentälle) Genova - Ventimiglio Monacon rajalla (yöpyminen)
- Monaco - Nizza - Cannes - Marseille - Lyon Besancon (yöpyminen)
- Besancon Frankfurt - Hampuri - Lybeck
- Lybeck Helsinki (yöpyminen lautalla)
Näistä jokainen kaupunki sekä useat kohteet kaupunkien välissä olisivat tutustumisen arvoisia, jos oma matkasuunnitelma sisältää kohteisiin tutustumista niin siihen kannattaa varata aikaa. Majoituksen suhteen koska olimme liikkeellä ennen varsinaista turistikautta etsimme muut hotellit kuin Gardasta pelkästään TomTom:n avulla. Kun ajaminen alkoi väsyttää asetettiin TomTomiin (joka aina välillä boottasi itsestään) etsi hotelli ominaisuus jotka toimi kohtuullisen hyvin. Esim. Hotel Posta Ventimiglion kaupungissa oli todella positiivinen yllätys erillisine lukittuine autotalleineen. Yöpyminen näissä paikallisissa tuntui maksavan noin 60e/yö/huone, isommissa kaupungeissa taas hinta oli lähempänä satasta. Se Rostocin Penta hotelli oli kyllä hyvä, mutta autohalliin päästiin vasta pitkän keskustelun jälkeen vaikka asia olikin etukäteen sähköpostilla vahvistettu. Lautta yhtiöistä Finnlines Rostock sopi aikatauluun, mutta palvelutasoltaan ruokailuineen on Superfast ehdottomasti parempi. Esim. Finnlinesin hyttitarjous osoittautui ankaksi jos haluttiin kummallekin oma hytti. Tällöin hinta pomppasi kuusinkertaiseksi eikä ikkunallista hyttiä edes saanut.
Jos tämän matkakertomuksen lukemisesta syttyi kipinä itse tehdä vastaava matka tai tuli mieleen muita kysymyksiä, niin siitä vaan kysymään ja kommentoimaan sana on vapaa.
Me päivitämme vielä jossain välissä reittikartan ja tarkempaa tietoa eri pisteistä matkan varrella.
Kotona luvatussa ruisleivän maassa. Otti tuo koville Italiassa ja Ranskassa popsia valkoista leipää/patonkia, siihen kun ei oikein ole tottunut, Pizzaa ja Pastaa kyllä piisaa joka lähtoon ja tokihan sitäkin tuli kokeiltua. Laivan puuro maistui uskomattoman hyvälle tänäkin aamuna.
Parhaan pizzan sai tuolla vertimiglissä, pizzassa kun oli oikein simpukat kuorineen ja katkaravut kokonaisina,
maku oli mitä parhain..Eipä tuota kehdannut siihen pyytää ketchuppia, kyytipojaksi...jotenka siitä vain kohti käkätintä.
Matka puretaan/pohditaan paperille ja laitetaan vielä tälle sivulle Karttakuvana reitistä, hotelleineen ja muine kommelluksineen. Kuvia/videota reissusta tulee lisää sivulle, kun saadaan purettua.
Positiivistä oli, että meitä seurasi noinkin monta reissun aikana 2590 katsojaa, tähänmennessä. Jotenka hienoa että jaksoitte seurata menoamme, toivottavasti tulee kipinää reissaamiseen kaikille joille se on mahdollista. Vinkkejä myös annetaan niille joilla ensimmäistä reissua pukkaisi Euroopan sydämeen
Nyt hiukan lepoa ja urheilua, raskaan laivareissun jäljiltä...Olemista 27h..( tulihan siellä kyllä juostua 45min lenkki juoksumatolla ja hiukan reenattua)
..Oli vielä myöhässä suomenpäässä 2,5h. Medihelin vierailun johdosta.
Palaamme aiheeseen aika ajoin jotenka käykää ahkerasti päivittämässä sivua.
Edited By Han San on 1239401739
"If you do not take care of you and your body,
where are you going to live?"
Riverside SMS Hyvinkää 13.6. Ekat kisat Vaparilla
ET : 11,346 s
SP : 214,67 kmh
60ft: 1,966 s
Halli 2015 297km/h PBox, ongelma oli että 40hv oli kadonnut välille Hki-halli
Karza kirjoitti:Kuinka mones Euroopan reissu tämä oli teille itsellenne?
Vastaus riippuu kulkuvälineestä )
Mopolla en maailmaa ole pitkää lenkkiä kiertänyt ja en aio vastaisuudessakaan kierrellä muuta kuin samanlaisia pikareissuja joissa ajetaan paljon ja päiviä on vähän. Iän myötä mukavuudenhalu ja perheen koko on kasvanut niin että varsinainen lomailu ja sen tyyppinen matkustelu on lentokonehommaa. Esim. nyt tulevalla kesälomalla mennään perheen kanssa safarille Afrikkaan jossa ajetaan jeepeillä (tai vastaavilla).
Esim. mutkateitä ei jaksa lähteä Eurooppaan etsimään, niitä löytyy lähempääkin tällaiselle kaverille joka innostuu paljon enemmän suoran ajamisesta kentällä. Tavoitteen mukaisesti nyt on K9 mopo sisäänajettu ja pikkuviat tiedossa, joten moottorin vaihtoprojekti voi alkaa paremmista lähtökohdista.
Varsinaisesti itselle täysin uusia reittejä tuossa tuli ainoastaan tuo Milano - Monaco pätkä ja Ranskan tietyt osuudet sekä alppien ylityksen viimeisin 150km osuus. Maalistalle ei karttunut yhtään uutta maata jota ei olisi jossain vaiheessa jo tullut katsastettua tavalla tai toisella.
Mutta jos oikein ymmärsin kysymyksen taustaa tämä ei ollut lomamatka tai reissu moottoripyörällä vaan ajomatka jossa tosissaan ajetiin kilometrejä mittariin heti näin kevätkauden alkuun. Eli tätä tarinaa ei kannata verrata lomamatkoihin tai useamman viikon reissuihin.
Kaikenkaikkiaan maaliskuun puolessa välissä ostettuun vehkeeseen on tullut mittariin jo yli 5000km josta Suomessa noin 800km - paljonkos koville reissailijoille on tälle kaudelle jo kertynyt kilometrejä ?
EDIT - pakko lisätä tämä kuva vielä tähän mukaan. Kaikkialle se Ago eurooppaa kierrellessään ehtiikin nimensä saamaan näkyville...
Ei kysymyksellä ollut sen kummempaa taustaa, kunhan nyt kysyin. Parasta reissuamisessa on ettei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä se. Niinhän se pitääkin olla että tekee sellaisen matkan mikä on itsestä hauskinta, itsellehän niitä tehdään..
Oliko tuo "kovilla reissailijoilla"-heitto tarkoitettu mulle vai noin yleisesti...
Itselläni kausi vasta kohtapuoleen alkamassa, kotikatu on hiekalla ja tällä hetkellä pehmeää liejua, pari-kolme vk ennenkuin voi prätkän tuoda pihaan ilman että se on heti paksussa paskassa(liejussa)ympäriinsä.
Sama vastaus kuin ed., ei siinä ollut sen kummempaa ajatusta mukana kuin se mitä kysyin. Ei mua noin kauheesti itteeni kaivele jos multa joku joka ei mua tunne kysyy et montaks kertaa oot ollu reissussa. Sori jos loukkasin jotenkin tarkoittamattani jotakuta.
Eikö se oo ihan sama jos joku kysyy et montaks kertaa oot ollu kenttäajoissa? Mä en ole koskaan, mitä aikoinaan nuorempana jannuna 80-luvulla koitettii tietty aina varalaskupaikoilla mitä GPZ-750/900/1100/Turbo ja Suizan GSX:t kulki... tai mitä kalustoa nyt kelläkin sattui silloin olemaan.
Yleisemminkin - ennen Eurooppaan lähtöä tuli Suomessakin ajettua jo se 800km näillä keleillä, paras ja hauskin reissu oli tuo melkein 400km päivämatka Tampereelle ja takaisin pikkupakkasessa. Uusi mopo varmaan motivoi liikkeelle normaalia aikaisemmin. Toisaalta nyt omat ajohalut tosin on hieman lieventyneet ja tuskin viikonloppuna tulee otettua mopoa tallista. Mietin että milloin porukka täällä aikoo lähteä laajemmin liikkeelle ?
Noita meidän säitä on ihmetelty. Tarinaa lukiessa kannattaa muistaa että oltiin alppien toisella puolella, pitkän matkaa ajettiin myös välimeren rantaviivaa niin että välimeri näkyi. Niissa maisemissa on jo kesä tähän aikaan vuodesta, kuukauden päästä jopa liiankin kuuma mukavaan matkantekoon. Sitten kun päästiin Itävallan tasolle (Ranskan puolella) niin kelihän alkoi sisämaassa alppien lähellä kylmetä ihan toissaan ja puissakaan ei ollut lehtiä.
Välimeri keväämmällä näin pääsiäisen tienoilla lienee sopiva mutta harvoin käyty matkakohde,on lämmintä mutta rannikkoa kesällä vaivaavat mereltä puhaltavat sateet eivät vielä ehdi häiritsemään ?
EDIT - ei tuo kysymys mitenkään kyllä loukannut, mä en tosiaankaan ole matkamotoristi joten ihmettelin taustaa koska tällainen reissu oli meikäläiselle ainutlaatuinen juttu. Eurooppa tällä tavoin Bussilla ajaen oli ensimmäinen kerta, vaikkakin Bussin ikkunasta, autolla ajaen ja joissain etelän kaupungeissa muilla merkeillä on tullut mopoiltua, yleisin kulkuvälinen lienee kuitenkin ollut aina lentokone ja taxi. Hannu lienee meistä kahdesta se kokeneempi kuski monellakin tavalla matkanteossa bussilla itse ajaen.
Kysyä saa ja kannattaa aina - ilman kysymyksiähän ei ole kunnon dialogia, vaan jutustelu menee äkkiä yksinpuhumiseksi.
Mukava oli seurata reissuanne ja tuo "ovi palvelu" voisi olla enemmänkin käytössä kun tulee itse kukin pyörimään siellä sun täällä...
Oliko yhtään ns. "läheltä piti" tilannetta matkan varrella?
Tosin.... niistähän ollaan yleensä hiljaa, ettei mene "portit kiinni" kotona seuraavaa reissua ajatellen...
kalle kirjoitti:Oliko yhtään ns. "läheltä piti" tilannetta matkan varrella?
Tosin.... niistähän ollaan yleensä hiljaa, ettei mene "portit kiinni" kotona seuraavaa reissua ajatellen...
Oikeastaan matkanteko sujui hienosti ilman isompia ongelmia, pois lukien ne muutamat kameran välähdykset kun TomTom tippui säännöllisesti pois päältä. Muuten hyvä laite, mutta ei kovinkaan luotettava ääniohjauksen toimivuudeltaan. Tuon äänen tippumisen lisäksi esim. boottauksen jälkeen se oppi boottaamaan itsekseen joka resetoi mittarit. Lisäksi mihinkään kenttäajoihin se ei toimi kun huippunopeuden loggaus näyttää ihan liian vähän (tai sitten K9 bussin mittarivirhe on lähes 50% isommilla nopeuksilla). Garmin sen sijaan on näyttänyt isommatkin nopeudet kohtuullisen oikein.
Läheltäpiti tilanteita ei juurikaan ollut - yksi puolalainen auto tuli kerran vähän yllättäen eteen saksan moottoritiellä ja sai vähän äänimerkkiä, mutta vauhtia ei silloin ollut kuin joku 160-180km/t joten ei oikeastaan tullut edes kiire - ainoastaan eniten harmitti kun hyvä suora meni hukkaan. Puolalaisia osasi onneksi varoa jo etukäteenkin. Tosin meikäläisen ajotapa on ehkä yliennakoiva moneen tilanteeseen joka toisaalta letkassa (ja pariajossakin) näkyy toistuvina kiihdytyksinä ja jarrutuksina tuon liikenteen jatkuvan ennakoinnin takia. Jollekin perässä ajajalle tuo sopii (kiitos hannulle kärsivällisyydestä), joitakin tuo taas saattaisi ärsyttää.
Ryhmäajosta puhuttiin vasta matkan viimemetreillä. Esim. siitä miten edellä ajava voi tehdä tilaa jonoon siirtymällä ulommalta kaistalta vasemmalta sisemmän kaistan oikealle. Tuon ryhmäajon analysoinnin olisi voinut tehdä jo aiemminkin niin homma olisi ollut vieläkin sujuvampaa.
Hannun tyyli ajaa on ehkä meikäläistä paljon agressiivisempi. Aika nopeasti opittiin että meikäläinen ennakoivampana ajaa keulalla ja hannu perässä. Tällä tavoin kahden pyörän "ryhmä" pysyi paremmin kasassa ja silti antoi Hannullekin aina välillä mahdollisuuden kokeilla omia juttujaan.
Muutaman kerran tuli äkkinäisempiä ajolinjan korjauksia isommissa vauhdeissa kun unohdin lukea GPS:stä miten tie jatkuu eteenpäin ja kurvi olikin oletettua jyrkempi. Parin ajolinjan korjauksen jälkeen kurvit tuli ajettua liiankin pystyssä - osittain siksi että K9:n kanssa ei vielä ole hattu tuntumaa radalta. Kaikenkaikkiaan itselle isommat nopeudet olivat jatkuvaa eteenpäin katsomista että tie on vapaa ja GPS:n lukemista niin että mihin tie kaartuu ja kuinka jyrkästi. Kun mittari on lähellä 300km/t niin kenttäajoista oppineena jarrutus on parasta suorittaa suoran päässä ennen kurviin siirtymistä. Muutenkin siitä GPS:stä on on kyllä iso apu kun vauhdit alkavat olemaan 220-240 ja ylitse ihan tien mutkien lukemisessa. Tämä varsinkin silloin kun haetaan pohjia mittariin niin GPS:n avullahan sitä ajettiin.
Eniten vyöruusuilta tuli palautetta lanesplittingistä kaupungissa silloin kun ajettiin kaksi päällä. Tuolloin noudatettiin kyllä ihan paikallista Italialaista ajotapaa, mutta se on ehkä aika outoa ja rohkeaa pohjoismaalaisille. Muuten kotona ollaan hyvinkin sallivia ja ymmärtäväisiä tämän edellistä kuitenkin turvallisemman ja normaalimman harrastuksen suhteen. Tuonkin palautteen olisi voinut välttää puhumalla etukäteen paikallisesta ajokulttuurista illallisen aikana.
Eniten palautetta tuli siitä että Milanossa ei tullut käytyä vaikka oli vain muutaman kymmenen kilometrin päässä lentokentältä. Tuossa olisi auttanut parempi seuraanvan päivän reitin suunnittelu yhdessä illallisen aikana - nyt ehkä puhuttiin suunnitelmista turhan ylimalkaisesti joten odotustasot jäivät ehkä erilaisiksi.
Jos jotain pitäisi oppia niin sekä ajajien kesken että koko porukan kesken pitäisi vielä enemmän illallisen aikana analysoida ajopäivää ja erityisesti suunnitella seuraavaa. Sitä ei varmaan koskaan voi tehdä liikaa yhteisen näkemyksen löytämiseksi.
to Finland
)
