28-vuotias Timo (nimi muutettu) kertoo synkkää tarinaa:
No pienestähän se tietysti alkoi, niinkuin kai kaikilla... Kaverit
olivat jo jonkin aikaa ahtaneet moottoripyöriään ja saivat yhtenä kuumana
heinäkuun iltana mut puhuttua mukaan rinkiin, saunakaljoissa tietysti,
enhän mä siihen muuten olis lähtenyt. "Ei siitä mitään tuu, tää on ihan
turvallista", ne sanoi ja mä uskoin, vaikka vähän arvelutti; olin
lukenut valistuslehtisiä ja nähnyt poliisin kuvia koko ikänsä
ahtaneista papoista ja mammoista. Ihan kurttuisia ne oli ja näytti 60-
vuotiailta, vaikka sitä ne tais kyllä ollakin.
Kaverit ensin kertoi ihan yleistä asiaa ahtamisesta; miten se tehdään
oikein, vaikutukset jne. ja näyttivät sitten malliksi. Hyvältä näytti
kavereista tuntuvan, kun ensin vierestä katselin kuinka he ajoivat
ahdetuilla moottoripyörillänsä. Sitten he halusivat minunkin kokeilevan ja kokeilinkin
varovaisesti ahdettua pyörää. Taisin jäädä heti kerrasta koukkuun, sillä
oli se vaan niin hienoa; vauhti vaan kiihtyi räjähtävästi, kun ahnaasti väänsin
tuppea, poljin seuraavaa vaihdetta pesään ja pian olin itsekin yhtä hymyä. Kokemattomana
jätin kuitenkin ilokaasun väliin, joita kokeneemmat kaverit käyttivät
ahtojen päälle "boosteriksi" niinkuin ne alan kielellä siitä puhui.
No muutama kerta sitten ajelin kaverin ahdetulla moottoripyörillä
ja alku menikin hyvin, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntumaan, että tekee
vaan mieli ajaa ahdettua enemmän ja enemmän ja olis aika hommata oma
ahdettu pyörä. Vähän neuvoja kyselin ensin ja ennenkuin oikeasti tajusinkaan,
oli ensimmäisen oman ahdetun moottoripyörä alla.
Siitä se kierre sitten lähti eikä loppua näkynyt; ajeltiin joskus neljä-
viisikin kertaa viikossa, arkisinkin. Eihän siinä mitään järkeä ollut
ja rahaa paloi mielettömästi bensaan ja tarvikkeisiin. Meillä oli oma
pikku klubikin, johon kaikki "hyvät tyypit" oli tervetulleita.
Aluksi mä pärjäsin pelkällä pumppubensalla tai joskus laitoin sekaan
oktaanibuustereita, mutta se oli aika harvinaista, ehkä kerran kuussa.
Kaverit käytti jo metanolia, mutta ei se ketään tuntunut haittaavan,
kunhan tuli hyvä fiilis ja lopulta mä ajauduin niihin itsekin. Sen
jälkeen en enää pumppubensaan koskenut, oli ne sävärit niin erilaiset.
Käry taisi käydä ihan sen takia, että oltiin niin huolettomia; ei
jotenkin osannut ajella enää keulimatta hetkeäkään ja kun piti vaan saada lisää
tehoa. Tässä vaiheessa mä olin kyllä jo tosi syvällä kierteessä ja oon
oikeastaan kiitollinen, että kävi niinkuin kävi. Kaikki kelpas;
metanoli, ilokaasut, kerran jopa vietiin lentobensaa Lapista, ku kaveri
pääsi piireihin sisään. Yhden mummun yli meinattiin ajaa yks yö ja se
sitten taisi poliisit paikalle soittaakin.
Eihän siinä enää mikään auttanut, kun oli just vedetty ahdot tapissa niin
kaksi maijaa ja liuta MP-poliiseja odotti pitkän suoran päässä. Kavereista kaksi lähti
lusimaan yli vuoden kakkua törkeistä liikennerikoksista ja lentobensan
varastamisesta, toinen sai vielä puoli vuotta extraa ammattimaisesta
ahtamispalvelun tarjoamisesta maksua vastaan. Toisella todettiin
pitkälle edennyt MTBE-lisäaineen aiheuttama keuhkosyöpä ja se on
nykyään letkuissa teholla ja varmaan kuolee pian. Yksi sai syytteen
avunannosta laittoman metanolin salakuljettamiseen Venäjältä ja se sai
puoli vuotta ehdonalaista. Itse sain kolme kuukautta ehdollista
laittomien polttoaineiden hallussapidosta ja mut määrättiin
pakkovieroitushoitoon surullisenkuuluisaan vapari-feministi-motoristi
vieroituslaitokseen Keravalle. Ahdetut pyörät tietysti takavarikoitiin.
Nyt mä oon ollu kuivilla kohta puoli vuotta, mutta vieläkään ei mee
päivääkään etteikö tekis mieli edes vähän vetää leijukeulaa ahdetulla pyörällä,
tai "pörnikset" niinku alan slangissa sanottaisiin. Tää on
tällaista varovaista tasapainoilua, päivä kerrallaan. Sukulaiset ja
kaverit oli tietysti kauhuissaan kuullessaan, että mä joudun oikeuteen;
mutta nyt niiden tuki on kyllä ollut aivan loistavaa; ilman niitä mä en
olis tässä, mä en olis jaksanut sitä kauheeta vierotuksen tuskaa.
Tavallaan mä oon tyytyväinen, koska nyt mä todella tajuan kuinka
vaarallista ahtaminen oikeasti on. Jos mä jotain haluun teille
sanoa niin se on tämä: Älkää herran tähden KOSKAAN koittako edes pientä
viattoman näköistä ahdettua moottoripyörää; tähän helvettiin joutuu ihan
huomaamattaan ja sillä on todella helppo pilata koko elämänsä! Pysykää
erossa ahtamisesta, sen mä haluun teille sanoo!
Turbon kirous... - Poimittu toiselta foorumilta!
-
BussiJussi
- Viestit: 1039
- Liittynyt: 31 Elo 2004, 16:13
- Paikkakunta: NILSIÄ
- Viesti:
-
115-1198169049
-
107-1089231881
Oon kans perskuta saanu/joutunu ajaa turbolla... 
.. sen jälkeen ei oo tuntunu enää "miltään"... näillä vaan mennään
.. sen jälkeen ei oo tuntunu enää "miltään"... näillä vaan mennään BMW S 1000XR 2016
ex:ät K3,K6,K7,K8,K9,L0,L1,K8,L1,L3,L4...
President of team jukkis
Corvette C4
http://galleria.busanistit.org/v....pg.html
ex:ät K3,K6,K7,K8,K9,L0,L1,K8,L1,L3,L4...
President of team jukkis
Corvette C4
http://galleria.busanistit.org/v....pg.html
vai miten se oli..................RHead kirjoitti:turboman kirjoitti:Alle kilon käyttäjät lasketaan normaalikäyttäjiksi, joilla ei suurempia ongelmia esiinny. Mutta yli kilon menee jo ahtoholistin puolelle ja ongelmia alkaa esiintyyn tekniikan , fysiikan ja lompakon alueella :p
Komppaan tuohon 100%
Hayabusa 1300R TURBO -05
+200mph CLUB FINLAND (= 200metriä puolessa tunnissa)
+200mph CLUB FINLAND (= 200metriä puolessa tunnissa)
...
