Matkapyörä, kavereita, pari päivää, ja hirvi.

[toimeve]

Busa on matkapyörä.

Lauantaina klo 12.03 startti kohti pohjosta rakkaan esikoisen "omaispäivän tutustumiseen" Sodankylän Jääkäriprikaatiin. Tuo juhla oli sunnuntaina aamupäivällä.

Ilman sen kummempia kiirhejä ajelin kohti kotiseutuja. Kärsämäelle sovittu tärskyt Jukkiksen ja Johannan kanssa. Tiputtamassa pohjosesta etelää kohti he.

Rupattelut, tuplakahvit. Ilman kiirettä.

Siitä täräytin Iihin Nelos-Grillille (busanistipariskunnan paikka, ellet tienny!) syömhän tukeva perushamppariannos. Nam.

Vatta täynä oli mukava ajella ns. oikeishin maihin eli Napapiirin pohjoispuolelle. Syämmelthän kun olen umpilappilainen. Napapiirin Nesthellä vielä kahvitankkaus ennen viimeistä stinttiä syntymäkottiin, Seipäjärvelle.

Uni maistu. Aamulla aikasin ylös, johtojen varraan tippunhen takavilkun hätäkorjaus jeesusteipillä...kuinkas muuten. Toimi.

Aamupuuron jälkhen kohti Sodankyllää. Hieno tulojuhla oli alokkaille järjestetty. Esikoisen asenne kohillaan, tullee pärjäämhän. Sieläki. Niinkö muuallaki.

Kahen jälkhen heipat sinne, Busan päälle ja kohti Rovaniemiä. mibusan luona poikkesin (kiitos kahveista!), josko olis tallista löytyny jottain lääkettä takavlkkuropleemaan, eli telinettä. No, ei siihen hättään, mutta jeesuteippipaikkaus toimi, joten nou hätä.

Reilu tunnin stoppi siellä, viien jälkhen Busan keula kohti etelää, Busan "vakkari" (jäykkä ranne, korvakuulolta Yoshin jylinät sopivalla taajuuella) mukavaan matkalaukkaan ja sitten menthin.

Kemissä tankkaus ja hawaijinleike. Valkosipulipotut. Ja voin kertoa, että oli nimensä mukaset. Huh, kypärässä piti olla ilmastointi auki niin alhaalta kuin ylhäältäki, kun matka jatku kohti Oulua.

Kärsämäellä oli tarkotus pysähtyä iltakahville...ja tietysti niin teinki. Kun ei tartte tupakkataukoja piellä, niin pysähysten ettäisyyen ja määrän pakottavana tekijänä on bensatankin rajallisuus. Pakko tankata päntiönhän, eli rapian 300km jälkhen! Ainua miinus matkapyörägenreen.

Muutampi kilometri ennen Kärsämäkeä huomas, että etelätaivas oli musta. Ja alkohan sitä vettäki ripsimhän. Nesteellä kuitenki tankkaus, kahvit ja eiku reiphana kohti kottiin päin viimeselle stintille. Matkaahan ei ole kuin karvan verran alta 300km.

Vettä alko sitten kuitenki satamhan sen verran, että eiku Vaskikellon pihalle ison kuusen alle satteensuojhan ja saepuku päälle. Nopea pysähyt, ja eiku takas baanalle.

Vettä tuliki sitten tasasesti Korpilahelle saakka. Siitä oli kuivaa kottiin asti. Puolen yön kieppeissä kotona.

Matkavauhtia pijin yllä myös märällä tiellä. Pimiäki alko laskeutumhan, ja tietysti paksut märät pilvet vei valoa. Kuitenki yksi tapahtuma vähän ennen Niinilahtea aiheutti syämentykytyksiä ja vauhin tiputtamista.

Hirvi. Ylivuotinen. Lujaa puskista ohituskaistan kohalla.

Jotenki oli absurdi tilanne: huomasin että hirvi tullee täyttä ravia puskasta oikialta etteen. Sekunnin kymmenysten aikana tein päätöksen, että en jarruta, kun on niin märkää. Vasthan ei tullu autoa, joten kaasua lisää, vasemmalla pikku tönäsy ja vasthantulevien kaistalle (ohituskaista siis vasthantuleville), siinä hetki menthin hirven kanssa rinnakkain, se kun kääntyi asvaltin reunassa juoksemhan samhan suunthan mihin olin menossa.

Takasin omalle kaistalle turvallisesti, auto tuli vasthan, vilkuttelin valoja ja taustapeileistä seurasin, kun jarruvalot sytty, auto heittelehti. Oli sitten hirvi tullu tielle, auto näytti väistävän viksusti pershen puolelta eli juuri minun kaistani kautta.

Tupakkamiehiä jos olisin, niin olis ollu kait hyvä syy pysähtyä ja polttaa nortti. Nyt vain tunsin adrenaliinin edelhenki koko kropassa, sydän löi kohtuullisen vilkhasti. Ja aistit oli kyllä niin pinnassa, että huh huh.

Ei ole monhen vuothen ollu hirvi noin lähellä. En tykänny.

Loppumatka tuliki sitten ajeltua katse-radar pimmeitä tienvarsikoivikoita ja muita puskia tarkkaillen.

Kotona kuitenki nyt hyvin levätyn yön jälkhen kirjottelen. Onnellinen siitäki.

edit: ja niitä kilometrejä tuli puolentoista vuorokauen aikana pikkasen vajaa 1600. Meinasin yöllä kotia kurvatessa, että ei ihan heti ehkä kuitenkhan haluta ajella. No, nyt on kohta ajokamat päällä ja lähen käväsemhän Jyväskylässä mutkan: Motonet, hyvä syy hypätä Busan päälle :laugh:



Edited By toimeve on 1373870938

[82-1344845002]

Hyvä kirjoitus! Nuo elukat on aina kyllä inhottavia jos kohdalle sattuu ajellessa. Itse olen kerran joutunut hirvasta väistämään kultaisina kevari aikoina.
Viikon oli ollut kortti taskussa ja viikonlopun syyspimeällä tihkusateessa painelin 100km/h kotia päin kunnes tuntu kuin joku varjo olisi mennyt kauempana edessä tien yli ja tunsin kun sydän alkoi hakkaamaan.
En tässä vaiheessa vielä edes tiennyt mitä sillä hetkellä tapahtuu.
Aloin juuri hapuilemaan jarrukahvaa niin ilmesty kiiluva silmä tien pientareelle ja sitten olikin jo lähellä. Tajusin että jarruttaa ei millään ehdi joten nopea töytäisy oikealle ja perseen takaa ohitte.
Jos olisin kurottanut niin olisin varmaan saanut repastua hännän matkamuistoksi, niin lähellä se oli. 100m tämän jälkeen hyppäs rusakko tielle ja sitä säikähdin hemmetisti enemmän kuin aikasempaa hirveä kun oli
tilanne jo päällä siinä hengissä selvittiin mutta tupakki miehenä pysähdyin kyllä heti seuraavalle bussipysäkille rauhoittumaan.

Turvallisia kilometrejä kirjoittajalle kuin myös kaikille muillekin

[Stam]

Ei aina vain eläimet.
itsellä ei eläinten kanssa ole tullut ihmeemmin kontakteja. Kerran yksi varis jäi etuhaarukan väliin ja kerran joku pikkulintu tömähti matkustajan kypärään. Poroja on hallitusti väistelty muutamaan otteseen pohjoisessa. Sävähdyttävin tilanne sattui pari vuotta sitten jossain Luxenburgin maaseudulla kauniina aamupäivänä hotellista lähdön jälkeen - Fiilis oli korkealla ja tie mutkitteli houkuttevasti. Saavutiin pieneen taajamaan, nopeus laski 50-60. Etuoikealla näkyi ostoskeskus ja sen parkkipaikka. Lähestyimme sitä ja siinä maisemia katsellen pää kääntyili sinne tänne. Yht äkki parkkipaikalta kääntyi auto suoraan kohti samalle kaistale kuin missä olimme. Liinat kiinni ja hetken siinä kumi valitti samoin kuin auton. Pysähdyimme alle metrin päähän toisistamme. Muistan autoa ajavan naisen kauhun sekaisen ilmeen kun hän nosti kädet silmilleen. Onneksi tajusi jarruttaa. Nainen avasi siiten ikkunan ja sanoi ääni väristen jollain murteella "entschuldigen sie".
Meni siinä ajofiilissiltä siltä päivältä.