Lähetetty: 25 Tammi 2007, 11:16
Päätin noudattaa kehoitusta kirjautua jäsenenä ettei tulisi lakaistuksi listalta, ja samalla kirjoittaa muutamia ajatuksia menneistä (tikulla silmään...) ja tulevista.
Aluksi haluaisin kiittää sivuston ylläpitäjiä siitä tarmosta ja mielenkiinnosta millä hommaanne paneudutte, sekä tietysti sivuille kirjoittajia rikkaasta asiasisällöstä.
Jo melkein aikuisena ja ex-perheellisenä on lähtökohdat yhteiseen harrastukseemme viime vuosina olleet ihanteelliset ellen sanoisi peräti täydelliset. Saa mennä ja tulla milloin ja millä tahansa, ja kenen kanssa ikinä huvittaa.
Mottona on ollut "tärkeintä on lähteminen" eikä niinkään se mihin mennään. Saariston rengastien kiertäminen on elämyksenä täysin verrannollinen Iberian niemimaan kiertämiseen, kyse on vain asenteesta. Perheelliselle vastuut ja varat sanelevat hyvin pitkälti minne ja millä ajellaan, ja kuinka kauan ollaan poissa kotoa. Lasten vartuttua tulee sitten taas se aika kun asioita voi alkaa katsomaan omasta -ja mahdollisen puolison- näkökulmasta. Meillä mopoilu on mennyt verenperintönä myös jälkikasvuun ja yhteiset matkat lasten kanssa vuosien varrella ovat jääneet muistiin mukavana yhdessäolona ja hienojen elämysten jakamisen ilona, missä milloinkin ollaan oltu.
Yksin matkustamisessa on se etu, että ei välttämättä tarvitse minkäänlaista matkasuunnitelmaa. Menee sinne minne nokka näyttää. Aika ja raha ovat ainoat rajoitteet. Yksin reissatessa olet kuin magneetti joka vetää uteliaita ihmisiä puoleensa missä ikinä liikutkin, joten seurasta ei ole puute.
Porukassa on mukava jakaa erilaiset kokemukset ja lujittaa ystävyyssuhteita tulevia reissuja ja muutakin yhdessäoloa silmällä pitäen. Haittapuolena on kuitenkin se, että mitä suuremmalla porukalla ollaan ollaan liikkeellä, sen tarkempi matkasuunnitelma on laadittava -ja sitä orjallisesti seurattava- ellei halua pilata reissua turhilla riidoilla ja kyräilyllä. Etenkin pitkillä matkoilla tuttu matkaseura nousee arvoon arvaamattomaan. Hyväkin "kaveri" voi osoittautua ihan joksikin muuksi kun viikkoja vietetään samassa seurassa. Omakohtaisen kokemuksen perusteella verisukulaiset ja oma jälkikasvu on osoittautunut parhaaksi matkaseuraksi pitkillä matkoilla.
Busan valinta on ollut itselleni selkeä jatkumo vauhdin nälkään, josta en ainakaan toistaiseksi ole saanut tarpeekseni. Särmät on ajan kuluessa vähän hioutuneet ja jonkinlainen varovaisuus hiipinyt takaraivoon, mutta vauhdista ne parhaat kiksit yhä lähtee. Harva tuntuu asiaa ymmärtävän, mutta eipä tässä muitten ymmärrystä tarvita. Kun mittarin näyttö pysähtyy ja kierrokset vielä nousee, on se sellainen tunne ja elämys että oksat pois. Seiskatietä Hampurista etelään, loma edessä, reppu selässä ja lompakossa rahaa..., että semmoista. :rocket
Aluksi haluaisin kiittää sivuston ylläpitäjiä siitä tarmosta ja mielenkiinnosta millä hommaanne paneudutte, sekä tietysti sivuille kirjoittajia rikkaasta asiasisällöstä.
Jo melkein aikuisena ja ex-perheellisenä on lähtökohdat yhteiseen harrastukseemme viime vuosina olleet ihanteelliset ellen sanoisi peräti täydelliset. Saa mennä ja tulla milloin ja millä tahansa, ja kenen kanssa ikinä huvittaa.
Mottona on ollut "tärkeintä on lähteminen" eikä niinkään se mihin mennään. Saariston rengastien kiertäminen on elämyksenä täysin verrannollinen Iberian niemimaan kiertämiseen, kyse on vain asenteesta. Perheelliselle vastuut ja varat sanelevat hyvin pitkälti minne ja millä ajellaan, ja kuinka kauan ollaan poissa kotoa. Lasten vartuttua tulee sitten taas se aika kun asioita voi alkaa katsomaan omasta -ja mahdollisen puolison- näkökulmasta. Meillä mopoilu on mennyt verenperintönä myös jälkikasvuun ja yhteiset matkat lasten kanssa vuosien varrella ovat jääneet muistiin mukavana yhdessäolona ja hienojen elämysten jakamisen ilona, missä milloinkin ollaan oltu.
Yksin matkustamisessa on se etu, että ei välttämättä tarvitse minkäänlaista matkasuunnitelmaa. Menee sinne minne nokka näyttää. Aika ja raha ovat ainoat rajoitteet. Yksin reissatessa olet kuin magneetti joka vetää uteliaita ihmisiä puoleensa missä ikinä liikutkin, joten seurasta ei ole puute.
Porukassa on mukava jakaa erilaiset kokemukset ja lujittaa ystävyyssuhteita tulevia reissuja ja muutakin yhdessäoloa silmällä pitäen. Haittapuolena on kuitenkin se, että mitä suuremmalla porukalla ollaan ollaan liikkeellä, sen tarkempi matkasuunnitelma on laadittava -ja sitä orjallisesti seurattava- ellei halua pilata reissua turhilla riidoilla ja kyräilyllä. Etenkin pitkillä matkoilla tuttu matkaseura nousee arvoon arvaamattomaan. Hyväkin "kaveri" voi osoittautua ihan joksikin muuksi kun viikkoja vietetään samassa seurassa. Omakohtaisen kokemuksen perusteella verisukulaiset ja oma jälkikasvu on osoittautunut parhaaksi matkaseuraksi pitkillä matkoilla.
Busan valinta on ollut itselleni selkeä jatkumo vauhdin nälkään, josta en ainakaan toistaiseksi ole saanut tarpeekseni. Särmät on ajan kuluessa vähän hioutuneet ja jonkinlainen varovaisuus hiipinyt takaraivoon, mutta vauhdista ne parhaat kiksit yhä lähtee. Harva tuntuu asiaa ymmärtävän, mutta eipä tässä muitten ymmärrystä tarvita. Kun mittarin näyttö pysähtyy ja kierrokset vielä nousee, on se sellainen tunne ja elämys että oksat pois. Seiskatietä Hampurista etelään, loma edessä, reppu selässä ja lompakossa rahaa..., että semmoista. :rocket
Misä taas Breikki, tai siittä ajelen jos paikat kestää ni Soltau nimiseen vielä pienempään kyläpahaseen Doitslandissa ja se Breikki siellä . Ehkä muutama päevä, sit otankin suunnan elämäni MOTO matkalla joko etelään, niin kauas, että VÄLIMERI siintää silmissä tahi kiltisti kotia siis rivarin pätkää mitä oon kodiksi nimittänny ?!?!
Tjaah, siitä sit ei oliskaan kuin ehkä 1000km Franckfurtiin sekä ohi Freiburgiin / Mulhouse Gallianpuolella, rajalla Formula1 Bunkkapaikka 29 egee aamiaisella . Sit ehkä vidumaisin pätkä, eli etelä Ranskan poikki ! Baanat on messeet, mutta Bensa SAIRAAN KALLISTA, kuten myös Motarimaksut ja yöpymiset ?!
:rasberry: 