Kirjoittaja jokkebusa » 08 Maalis 2006, 22:12
...eli törmäsin erääseen turinanpätkääni takavuosilta, joka on onnistuneesti piilotellut älymasiinani erään hiukan omituisennimisen doc.tiedoston uumenissa aikansa. kyseessä oli vastaukseni erääseen messageen tuonne nyysseihin aikanaan, semmoinen jossa kovasti päiviteltiin jonkun kasawian ulkoruokintaan unohtumista ( tahi peräti joutumista...=) koko sen pitkän talven ajaksi.
eipä tuollakaan tekstillä vinlatiaa tavoiteltu eikä tavoitella nytkään, mutta onpahan ainakin kohtapuoliin hyvinkin ajankohtainen tapahtuma ajankohdaltaan ellei muuta !
Jessusauta.....tossa ilmiössä " mopo hankeen hukkuu...unhoittuu " ei voi olla perää millään muotoa. Eihän se vaan voi olla mahdollista edes lauttasaaressa, joka täältä katsoen on lähes kaiken inhimillisen sivistyksen ulottumattomissa. Yks selitys vois olla ton mopon merkki......lienee siinä siis seisonut jo kesänkin..%)
Mutta jos kuitenkin on talven kynnyksellä siihen vasta jätetty...vain yksi selitys on mahdollinen !
Kun loppukin lumi vielä sulaa, paljastunee mopon alta sen hieman kevätäreä omistaja, jota ei ole syytä mennä asiaan vihkiytymättömän ennenaikojaan herättelemään. Hän on talvehtinut pyöränsä alla puolinukusmaisessa tilassa, jonne hän käpertyi vakuutuskauden lopuilla ajoromppeitaan riisumatta. Siinä hän makasi aivan liikkumatta kaikkien motoristien suuresti inhoamien räntähiutaleiden peittäessä hänet hissukseen täysin äänettömässä syysyössä.
Jokun viikon tuo kummajainen odotti puolittaisessa valvetilassa, raapien nälkäisen visiirinsä uumeniin öljynlauhduttimeen kuivuneet kärpäset ja ampparinraadot, juoden katteen kyljistä valuvaa satunnaista sulavettä pahimpaan janoonsa. Aina marraskuun loppulle saakka jatkui talvehtijan rasvakerroksen keruu kylmän varalle, ja paksua ravinnerikasta rasvaa olikin kosolti tarjolla sitä tarvitsevalle varsinkin siellä eturattaan tienoilla, sekä tietysti alati vuotavan öljynsuodattimen juuressa. Kun jo selvästi pyylevöitynyt ja pahan akneen riivaama kawakoitisja oli viimenkin kylläinen, armelias talviuni otti hänet valtaansa juuri pahimman pakkaskauden alkaessa.
Eikä talvehtija enää liikahtanutkaan lumisessa kammiossaan, ja vain erittäin tarkkaavainen talvinen ohikulkija saattanut havaita hangesta pilkottavan pakoputken alta nousevan heikon hengityshuurun. Jos kulkija olisi kumartunut loskaiselle kadulle, painanut korvansa aivan lähelle pakoputken päätä, hän olisi kuullut heikon kuorsausäänen : hrrrrrrr...kaksitoista......hrrrrrkaksitoista.....hrrrr ....Siellä tuo todella mopoaan rakastava kawakoitsija vietti kaamoksen pimeät kuukaudet, metsiköissä yleistyvän karhuserkkunsa lailla kehitellen sulamattomista kovakuoriaisensiivistä tulppaa oman pakoaukkonsa tukkeeksi.
Ja kevään viimein saapuessa lauttasaarenkin kuraisille katuvarsille, talvehtijan syvän horroksen keskeyttää iloinen kadunreunuksen viertä somasti solistava puronen, joka tunketuu jo hieman homeestakin vihertävän nahkapuvun sisään. Kevätaurinko osuu raolleen jääneen visiirin aukosta sisään, ja herättää lopullisesti unenpöpperöisen motoristin. Kankeahkosti hän vääntäyksee pystyyn, ja talven aikana muodostunut tulppa poksahtaa vaimeasti irti kadoten kosteahkojen nahkahousujen kätköihin.
Leveästi haukotellen pitkän levon virkistämä miekkonen nostaa jalkansa yli pölyisen satulan, ja suutaan maiskutellen painaa keväisesti vihertävän moponsa starttinappulaa. Kone pyörähtää vaivalloisesti muutaman kerran, mutta lumiluolan lämpö on pitänyt akun priimakunnossa. Moottori alkaa pyöriä yhä kiihytyvässä tempossa, ja hörähtää viimein käyntiin. Viisirin alta tuijottavat valppaat silmät seuraavat hetken mittareita ja valoja tarkkavaisesti. Kun kone alkaa käydä jo tasaisemmin tyhjäkäyntiä, kytkin ylös......vaihde päälle...... kaasua......kevyesti....kytkin alas... WRROOOOOOOOMMMMMMMMMMM...runsaan pakokaasupiven taa hävisi talvehtiva kawakoitsija lauttasaaresta.
Kuraisen kadun pintaan ilmestynyt musta kumivana on ainoa ohut jälki, joka enää johtaa kokonaan sulaneelle talvipesälle.
Mutta kenties.....ensi syksynä.......jos kyseinen paikka oli mieluisa ja riittävän rauhallinen kawakoitsijan talvehtimiselle........niin saattaapi pesiä siellä uudelleenkin...... mutta täysin varma ei tietenkään voi olla !!! ......ens viikolla vakuutus päälle.......graahhhh....jokkebusa
Edited By jokkebusa on 1141848766
[color=#000000]...eli törmäsin erääseen turinanpätkääni takavuosilta, joka on onnistuneesti piilotellut älymasiinani erään hiukan omituisennimisen doc.tiedoston uumenissa aikansa. kyseessä oli vastaukseni erääseen messageen tuonne nyysseihin aikanaan, semmoinen jossa kovasti päiviteltiin jonkun kasawian ulkoruokintaan unohtumista ( tahi peräti joutumista...=) koko sen pitkän talven ajaksi.
eipä tuollakaan tekstillä vinlatiaa tavoiteltu eikä tavoitella nytkään, mutta onpahan ainakin kohtapuoliin hyvinkin ajankohtainen tapahtuma ajankohdaltaan ellei muuta !
Jessusauta.....tossa ilmiössä " mopo hankeen hukkuu...unhoittuu " ei voi olla perää millään muotoa. Eihän se vaan voi olla mahdollista edes lauttasaaressa, joka täältä katsoen on lähes kaiken inhimillisen sivistyksen ulottumattomissa. Yks selitys vois olla ton mopon merkki......lienee siinä siis seisonut jo kesänkin..%)
Mutta jos kuitenkin on talven kynnyksellä siihen vasta jätetty...vain yksi selitys on mahdollinen !
Kun loppukin lumi vielä sulaa, paljastunee mopon alta sen hieman kevätäreä omistaja, jota ei ole syytä mennä asiaan vihkiytymättömän ennenaikojaan herättelemään. Hän on talvehtinut pyöränsä alla puolinukusmaisessa tilassa, jonne hän käpertyi vakuutuskauden lopuilla ajoromppeitaan riisumatta. Siinä hän makasi aivan liikkumatta kaikkien motoristien suuresti inhoamien räntähiutaleiden peittäessä hänet hissukseen täysin äänettömässä syysyössä.
Jokun viikon tuo kummajainen odotti puolittaisessa valvetilassa, raapien nälkäisen visiirinsä uumeniin öljynlauhduttimeen kuivuneet kärpäset ja ampparinraadot, juoden katteen kyljistä valuvaa satunnaista sulavettä pahimpaan janoonsa. Aina marraskuun loppulle saakka jatkui talvehtijan rasvakerroksen keruu kylmän varalle, ja paksua ravinnerikasta rasvaa olikin kosolti tarjolla sitä tarvitsevalle varsinkin siellä eturattaan tienoilla, sekä tietysti alati vuotavan öljynsuodattimen juuressa. Kun jo selvästi pyylevöitynyt ja pahan akneen riivaama kawakoitisja oli viimenkin kylläinen, armelias talviuni otti hänet valtaansa juuri pahimman pakkaskauden alkaessa.
Eikä talvehtija enää liikahtanutkaan lumisessa kammiossaan, ja vain erittäin tarkkaavainen talvinen ohikulkija saattanut havaita hangesta pilkottavan pakoputken alta nousevan heikon hengityshuurun. Jos kulkija olisi kumartunut loskaiselle kadulle, painanut korvansa aivan lähelle pakoputken päätä, hän olisi kuullut heikon kuorsausäänen : hrrrrrrr...kaksitoista......hrrrrrkaksitoista.....hrrrr ....Siellä tuo todella mopoaan rakastava kawakoitsija vietti kaamoksen pimeät kuukaudet, metsiköissä yleistyvän karhuserkkunsa lailla kehitellen sulamattomista kovakuoriaisensiivistä tulppaa oman pakoaukkonsa tukkeeksi.
Ja kevään viimein saapuessa lauttasaarenkin kuraisille katuvarsille, talvehtijan syvän horroksen keskeyttää iloinen kadunreunuksen viertä somasti solistava puronen, joka tunketuu jo hieman homeestakin vihertävän nahkapuvun sisään. Kevätaurinko osuu raolleen jääneen visiirin aukosta sisään, ja herättää lopullisesti unenpöpperöisen motoristin. Kankeahkosti hän vääntäyksee pystyyn, ja talven aikana muodostunut tulppa poksahtaa vaimeasti irti kadoten kosteahkojen nahkahousujen kätköihin.
Leveästi haukotellen pitkän levon virkistämä miekkonen nostaa jalkansa yli pölyisen satulan, ja suutaan maiskutellen painaa keväisesti vihertävän moponsa starttinappulaa. Kone pyörähtää vaivalloisesti muutaman kerran, mutta lumiluolan lämpö on pitänyt akun priimakunnossa. Moottori alkaa pyöriä yhä kiihytyvässä tempossa, ja hörähtää viimein käyntiin. Viisirin alta tuijottavat valppaat silmät seuraavat hetken mittareita ja valoja tarkkavaisesti. Kun kone alkaa käydä jo tasaisemmin tyhjäkäyntiä, kytkin ylös......vaihde päälle...... kaasua......kevyesti....kytkin alas... WRROOOOOOOOMMMMMMMMMMM...runsaan pakokaasupiven taa hävisi talvehtiva kawakoitsija lauttasaaresta.
Kuraisen kadun pintaan ilmestynyt musta kumivana on ainoa ohut jälki, joka enää johtaa kokonaan sulaneelle talvipesälle.
Mutta kenties.....ensi syksynä.......jos kyseinen paikka oli mieluisa ja riittävän rauhallinen kawakoitsijan talvehtimiselle........niin saattaapi pesiä siellä uudelleenkin...... mutta täysin varma ei tietenkään voi olla !!! ......ens viikolla vakuutus päälle.......graahhhh....jokkebusa[/color]
Edited By jokkebusa on 1141848766