Kirjoittaja Kamibusa » 22 Syys 2007, 12:25
Kamibusa kirjoitti:No niin, pikku hiljaa alkaa tämän kesän henkkoht ykkösreissu lähestyä. Elikkäs perjantai-iltana 7.9 ajan Bussin lautalle, sillä Rostockiin ja sieltä edelleen sunnuntaiksi tsiigailemaan Superbiken MM-osakilpailua Lausitziin. 
Kisan jälkeen kiertelyä Alpeilla ja takaisin lauttaan sunnuntaina 16.9.
"Teemana" reissussa mömmöm-kisan lisäksi ovat Saksan baanat ja Alppien mutkat. Pienenä taka-ajatuksena on käynti myös Nurburgringillä (paluumatkalla).
Jos jollakulla on hyviä reittiesityksiä tai muuten vain hyviä vinkkejä ko suunnan matkailuun, niitä otetaan mielellään vastaan, kiitos. Niin ja varustuksena vain pieni tankkilaukku ja välttämättömillä produkteilla pakattu matkasäkki. 
Reissu tuli tehtyä ja kotona oltiin plaanin mukaan 17.9. Reissu oli mahtava. Lausitzissa oli hyvät kisat. Tosin sinne ehtiminen jäi vähän kintaalle; kun istahdimme kaverin kanssa katsomoon, superbiket alkoivat kiertää lämmittelykierrosta...Huomasin vain jo tuolloin reissun ensimmäisenä ulkomaan ajopäivänä, että Saksan baanoilla matka joutuu ihan oikeasti. Niin, ja Superbike-kisoissa kisatytöt oli just niin seinästä repäistyn näköisiä niin kuin ne aina ruukaa kansainvälisissä moottoriurheilukilpailuissa olla :p.
Alpit olivat huippukokemus, kunhan vain hokasi parhaan tyylin ottaa neulansilmät. Niistä reipas kiihdyttäminen seuraavaan mutkaan oli hupia parhaimillaan. Alpeilla piti sen verran muuttaa reittiä, että Grosslocker jäi ajamatta. Tuli näjetsen lumiraja vastaan jo 1000 metrissä. Ylitimme Alpit eri kohdasta. Muutoin oli kelit kohdillaan. Alppien eteläpuolella lämpö oli 22 ja 27 asteen välillä.
Italian Madonna di Campiglio oli eteläisin yöpymispaikka. Kaiken kaikkiaan Italian Alpit ja tiestö kaikkiaan oli positiivinen yllätys. Muutoin kaikista makeimmat pätkät löytyivät Saksasta eikä suinkaan baanoilta, vaan pikkuteiltä, ns maisemateiltä. Ne olivat erinomaisessa kunnossa ja profiililtaan kuin moottoripyöräilyyn tehty. Esimerkiksi tiesto Moselin laaksoon ja sieltä seuraavana päivänä Mosel-joen vartta myötäilevä reitti kohti pohjoista oli aivan upea kokemus 
.
Saksassa, Frankfurtin pohjoispuolella sattui reissun ainoa pikku kauneusvirhe matkan viimeisenä ulkomaan ajopäivänä. Saatiin meinaan sakot. Kuten Kalle kirjoittaa Biken jutussa, paikalliset ajaa 200, vaikka nopeus on rajoitettu 120:een. Meille kävi niin, että tumman sininen pappamallin Passat alkoi seurailla meitä eräällä baanoja yhdistävällä ns yhdystiellä, jolla oli pääsääntöisesti 100:n rajoitus.
No meiltä jäi yksi 70:n rajoitus turhan vähälle huomiolle ja baanan alkaessa kuului melkoinen uraus, kun ko Passat pyyhkäisi meistä ohi. Samalla takaikkunalle (siis takalasille, sisäpuolelle) nousi punainen Polizei-kyltti ja repsikka viittoili seuraavalle levikkeelle 
. Kaksikko nousi autosta ja esitteli Polliisin virkamerkit. Hyväksyimme ne ilman suurempia epäilyjä. Esitimme ajokortit ja pyörien paperit. Kaikki kunnossa. Sen jälkeen meidät kutsuttiin oikein Passatin sisälle katselemaan videolta ajosuoritteitamme. Hyvältähän se rakeisesta kuvasta huolimatta näytti, mutta pahin syntimme oli 125 ko 70:n rajoitusalueella. Fakta oli ollut, että otimme 70:n rajoitukset aikas tosissamme, mutta tietenkin tuolla kertaa emme.
Sen jälkeen siirryimme ulos autosta, jolloin kaksikon englantia puhuva äkkäsi Busassa olevat hiilikuitukuoriset Yoshimura Japan -vaimentimet. Poliisi oikein riemastui ja huikkasi parinsa myöskin niitä katsomaan. Poliisi (se englantia puhuva) kysyi, että mitkäs ne nämä on. Vastasin, että ne ovat Yoshimurat, maailman hienoimmat pakoputket, jotka on valmistettu 50 vuoden kokemuksella (suora lainaus Duellin katalogista!). Tähän poliisi, että joo joo, mutta mitä niissä on sisällä. Tähän minä, että täydellinen vaimennusjärjestelmähän se siellä ja katsopa, täällä on putken päässä stanssattuna oikein e1 -hyväksyntäkin. Poliisi kuitenkin intti, että olen poistanut putkien päistä jotkut osat. Sanoin, että en ole (niin kuin en ollutkaan, vaan putkien edellinen omistaja oli kilkannut db-killerit irti) 
.
Tämä jälkeen oli reissun yksi kylmimpiä hetkiä, koska poliisi sanoi, että tällaiset pyörät jää Saksassa tien varteen niin pitkäksi aikaa, kunnes niissä on asianmukaiset vaimentimet. Totesin, että meillä on 500 kilsaa vielä jäljellä ja kuusi tuntia aikaa olla lautalla Travemundessa. Samalla tempaisin sen verran aloitetta itselleni, että pistin Busan käymään. Sanoin konstalle, että kuuntelepa, eihän ole pahat äänet, eihän. Kaasuttelin kevyesti. Fakta on, että äänimaailma ei ole paha, vähän vaan möreä. Konstat katselivat toisiaan ja kohauttelivat hartioitaan. Sitten he pitivät pienen palaverin, jonka aikana pakkas hiukka jännittämään, että mitäs ny. Sitten se englantia puhuva tuli luoksemme ja sanoi:" Saatte sakot. Ne on niin pienet kuin he voivat antaa, eli 35 euroa per mies. Oikein toistin, että 35 eskooko, ihan tosi? Eli vähällä päästiin. Sakot piti maksaa saman tien. Lisäksi polliisi sanoi, että voin jatkaa matkaa, mutta seuraavalla kerralla on db-killerit oltava Saksassa paikoillaan. Totesin, että toki.
Reiluja poliiseja. Toki mekin käyttäydyimme fiksusti. Kysyimme, että mikäs mylly se tuossa Passatissa oikein on, kun tuntuu liikahtavan niin komiasti. Polliisit vain nauroivat. Sanoivat, että tehoa ja kulkua on riittävästi, mutta tarkkoja tietoja ei kerrota edes suomalaisille motoristeille. Kysyin myös, että mikäs on raja näissä pienemmissä nopeuksissa, jolloin nopeuksiin puututte. Poliisi vastasi, että noin 30 km/h. Eli oppia ikä kaikki. Tämän jälkeen polliisit toivottivat hyvät matkat - ja matka jatkui.
Ostin eilen uuden Biken tietämättä juttua Kallen ja Sipen Monacon reissusta. Meidän matka ei ollut ihan samanlaista vauhtimatkailua, mutta paljon huomasin yhtäläisyyksiä myös meidän reissuumme. Esimerkiksi itse kävin joka päivä juoksemassa noin 5 - 6 kilometriä ja kevyet lihaskuntojumpat päälle pitääkseni itseni vetreänä. Ajopäivät ja kilometrimäärät olivat kuitenkin ihan reippaita. Lisäksi ajo Alpeilla ainakin em kuvatun kaltaisesti aika repivästi on melko raskasta.
Meidän vauhdit baanalla olivat pääsääntöisesti välillä 190 - 240 km/h. Huiput taisi olla 260. Baanapäivinä Saksassa oli pirullisen kova ja pyörteilevä tuuli, joka oli väliin jopa vaarallinen. Tuuli esti myös tosi kovan vauhdin pidon. Samaa asiaa valitteli myös muut motoristit, joiden kanssa juttelimme lautalle ajaessamme. Onkohan tuulinen keli Saksan baanojen normi juttu, tiedä häntä.
Busa on hyvä reissupyörä tämän kaltaisiin matkoihin. Oltiin sitten baanalla tai Alppien syheröillä, homma toimi. Kilometrejä tuli yhdeksän ajopäivän aikana kaikkiaan 4170, eli ihan kohtuullisesti. Yhtään huilipäivää ajamisessa ei pidetty. Mulla on MRA:n tuplakupla, joka toimi ihan OK. Mukava olisi kuitenkin kokeilla ihan originaalipleksiäkin kunnon nopeuksissa, niin kuin Kallella näytti omassa Busassaan olevan. Myös GPS -laite on aivan ehdoton väline, mutta se ei poista vanhan kunnon kartan tarvetta, esim reittejä suunniteltaessa.
Michelin Pilot Power on erittäin hyvä rengas - niin edessä kuin takana. Lipeämistä ei sattunut kuin vähäisessä määrin ja niihinkin lipsumiisin syy oli kuskissa. Kaverin BMW 1200 S:ssä oli Metzelerin Z 6 ja hyvin toimi sekin. Tosin Pilot Powerit oli sentään kuluneen näköiset reissun jälkeen, kun taas Z 6:t oli reissun jälkeen lähes pakasta vedetyn näköiset! Ihme rengas!
Kokonaisuudessaan reissu oli niin upea kokemus näin ko suunnan ensikertalaiselle, että se on pakko kokea uudelleen. Saas nähdä, millaisella lahjuksella kotoa pääsee irti seuraavalla kerralla. Tälle reissulle ehtona oli uuden Hästensin osto kotio, eli kallis reissu, mutta tulipahan tehtyä - ja kyllä kannatti! :musik[quote="Kamibusa"][color=#000000]No niin, pikku hiljaa alkaa tämän kesän henkkoht ykkösreissu lähestyä. Elikkäs perjantai-iltana 7.9 ajan Bussin lautalle, sillä Rostockiin ja sieltä edelleen sunnuntaiksi tsiigailemaan Superbiken MM-osakilpailua Lausitziin. :turbobusa: Kisan jälkeen kiertelyä Alpeilla ja takaisin lauttaan sunnuntaina 16.9.
"Teemana" reissussa mömmöm-kisan lisäksi ovat Saksan baanat ja Alppien mutkat. Pienenä taka-ajatuksena on käynti myös Nurburgringillä (paluumatkalla).
Jos jollakulla on hyviä reittiesityksiä tai muuten vain hyviä vinkkejä ko suunnan matkailuun, niitä otetaan mielellään vastaan, kiitos. Niin ja varustuksena vain pieni tankkilaukku ja välttämättömillä produkteilla pakattu matkasäkki. :bike:[/color][/quote]
[color=#000000]Reissu tuli tehtyä ja kotona oltiin plaanin mukaan 17.9. Reissu oli mahtava. Lausitzissa oli hyvät kisat. Tosin sinne ehtiminen jäi vähän kintaalle; kun istahdimme kaverin kanssa katsomoon, superbiket alkoivat kiertää lämmittelykierrosta...Huomasin vain jo tuolloin reissun ensimmäisenä ulkomaan ajopäivänä, että Saksan baanoilla matka joutuu ihan oikeasti. Niin, ja Superbike-kisoissa kisatytöt oli just niin seinästä repäistyn näköisiä niin kuin ne aina ruukaa kansainvälisissä moottoriurheilukilpailuissa olla :p.
Alpit olivat huippukokemus, kunhan vain hokasi parhaan tyylin ottaa neulansilmät. Niistä reipas kiihdyttäminen seuraavaan mutkaan oli hupia parhaimillaan. Alpeilla piti sen verran muuttaa reittiä, että Grosslocker jäi ajamatta. Tuli näjetsen lumiraja vastaan jo 1000 metrissä. Ylitimme Alpit eri kohdasta. Muutoin oli kelit kohdillaan. Alppien eteläpuolella lämpö oli 22 ja 27 asteen välillä.
Italian Madonna di Campiglio oli eteläisin yöpymispaikka. Kaiken kaikkiaan Italian Alpit ja tiestö kaikkiaan oli positiivinen yllätys. Muutoin kaikista makeimmat pätkät löytyivät Saksasta eikä suinkaan baanoilta, vaan pikkuteiltä, ns maisemateiltä. Ne olivat erinomaisessa kunnossa ja profiililtaan kuin moottoripyöräilyyn tehty. Esimerkiksi tiesto Moselin laaksoon ja sieltä seuraavana päivänä Mosel-joen vartta myötäilevä reitti kohti pohjoista oli aivan upea kokemus :pomppu:.
Saksassa, Frankfurtin pohjoispuolella sattui reissun ainoa pikku kauneusvirhe matkan viimeisenä ulkomaan ajopäivänä. Saatiin meinaan sakot. Kuten Kalle kirjoittaa Biken jutussa, paikalliset ajaa 200, vaikka nopeus on rajoitettu 120:een. Meille kävi niin, että tumman sininen pappamallin Passat alkoi seurailla meitä eräällä baanoja yhdistävällä ns yhdystiellä, jolla oli pääsääntöisesti 100:n rajoitus.
No meiltä jäi yksi 70:n rajoitus turhan vähälle huomiolle ja baanan alkaessa kuului melkoinen uraus, kun ko Passat pyyhkäisi meistä ohi. Samalla takaikkunalle (siis takalasille, sisäpuolelle) nousi punainen Polizei-kyltti ja repsikka viittoili seuraavalle levikkeelle :oho:. Kaksikko nousi autosta ja esitteli Polliisin virkamerkit. Hyväksyimme ne ilman suurempia epäilyjä. Esitimme ajokortit ja pyörien paperit. Kaikki kunnossa. Sen jälkeen meidät kutsuttiin oikein Passatin sisälle katselemaan videolta ajosuoritteitamme. Hyvältähän se rakeisesta kuvasta huolimatta näytti, mutta pahin syntimme oli 125 ko 70:n rajoitusalueella. Fakta oli ollut, että otimme 70:n rajoitukset aikas tosissamme, mutta tietenkin tuolla kertaa emme.
Sen jälkeen siirryimme ulos autosta, jolloin kaksikon englantia puhuva äkkäsi Busassa olevat hiilikuitukuoriset Yoshimura Japan -vaimentimet. Poliisi oikein riemastui ja huikkasi parinsa myöskin niitä katsomaan. Poliisi (se englantia puhuva) kysyi, että mitkäs ne nämä on. Vastasin, että ne ovat Yoshimurat, maailman hienoimmat pakoputket, jotka on valmistettu 50 vuoden kokemuksella (suora lainaus Duellin katalogista!). Tähän poliisi, että joo joo, mutta mitä niissä on sisällä. Tähän minä, että täydellinen vaimennusjärjestelmähän se siellä ja katsopa, täällä on putken päässä stanssattuna oikein e1 -hyväksyntäkin. Poliisi kuitenkin intti, että olen poistanut putkien päistä jotkut osat. Sanoin, että en ole (niin kuin en ollutkaan, vaan putkien edellinen omistaja oli kilkannut db-killerit irti) :blues: .
Tämä jälkeen oli reissun yksi kylmimpiä hetkiä, koska poliisi sanoi, että tällaiset pyörät jää Saksassa tien varteen niin pitkäksi aikaa, kunnes niissä on asianmukaiset vaimentimet. Totesin, että meillä on 500 kilsaa vielä jäljellä ja kuusi tuntia aikaa olla lautalla Travemundessa. Samalla tempaisin sen verran aloitetta itselleni, että pistin Busan käymään. Sanoin konstalle, että kuuntelepa, eihän ole pahat äänet, eihän. Kaasuttelin kevyesti. Fakta on, että äänimaailma ei ole paha, vähän vaan möreä. Konstat katselivat toisiaan ja kohauttelivat hartioitaan. Sitten he pitivät pienen palaverin, jonka aikana pakkas hiukka jännittämään, että mitäs ny. Sitten se englantia puhuva tuli luoksemme ja sanoi:" Saatte sakot. Ne on niin pienet kuin he voivat antaa, eli 35 euroa per mies. Oikein toistin, että 35 eskooko, ihan tosi? Eli vähällä päästiin. Sakot piti maksaa saman tien. Lisäksi polliisi sanoi, että voin jatkaa matkaa, mutta seuraavalla kerralla on db-killerit oltava Saksassa paikoillaan. Totesin, että toki.
Reiluja poliiseja. Toki mekin käyttäydyimme fiksusti. Kysyimme, että mikäs mylly se tuossa Passatissa oikein on, kun tuntuu liikahtavan niin komiasti. Polliisit vain nauroivat. Sanoivat, että tehoa ja kulkua on riittävästi, mutta tarkkoja tietoja ei kerrota edes suomalaisille motoristeille. Kysyin myös, että mikäs on raja näissä pienemmissä nopeuksissa, jolloin nopeuksiin puututte. Poliisi vastasi, että noin 30 km/h. Eli oppia ikä kaikki. Tämän jälkeen polliisit toivottivat hyvät matkat - ja matka jatkui.
Ostin eilen uuden Biken tietämättä juttua Kallen ja Sipen Monacon reissusta. Meidän matka ei ollut ihan samanlaista vauhtimatkailua, mutta paljon huomasin yhtäläisyyksiä myös meidän reissuumme. Esimerkiksi itse kävin joka päivä juoksemassa noin 5 - 6 kilometriä ja kevyet lihaskuntojumpat päälle pitääkseni itseni vetreänä. Ajopäivät ja kilometrimäärät olivat kuitenkin ihan reippaita. Lisäksi ajo Alpeilla ainakin em kuvatun kaltaisesti aika repivästi on melko raskasta.
Meidän vauhdit baanalla olivat pääsääntöisesti välillä 190 - 240 km/h. Huiput taisi olla 260. Baanapäivinä Saksassa oli pirullisen kova ja pyörteilevä tuuli, joka oli väliin jopa vaarallinen. Tuuli esti myös tosi kovan vauhdin pidon. Samaa asiaa valitteli myös muut motoristit, joiden kanssa juttelimme lautalle ajaessamme. Onkohan tuulinen keli Saksan baanojen normi juttu, tiedä häntä.
Busa on hyvä reissupyörä tämän kaltaisiin matkoihin. Oltiin sitten baanalla tai Alppien syheröillä, homma toimi. Kilometrejä tuli yhdeksän ajopäivän aikana kaikkiaan 4170, eli ihan kohtuullisesti. Yhtään huilipäivää ajamisessa ei pidetty. Mulla on MRA:n tuplakupla, joka toimi ihan OK. Mukava olisi kuitenkin kokeilla ihan originaalipleksiäkin kunnon nopeuksissa, niin kuin Kallella näytti omassa Busassaan olevan. Myös GPS -laite on aivan ehdoton väline, mutta se ei poista vanhan kunnon kartan tarvetta, esim reittejä suunniteltaessa.
Michelin Pilot Power on erittäin hyvä rengas - niin edessä kuin takana. Lipeämistä ei sattunut kuin vähäisessä määrin ja niihinkin lipsumiisin syy oli kuskissa. Kaverin BMW 1200 S:ssä oli Metzelerin Z 6 ja hyvin toimi sekin. Tosin Pilot Powerit oli sentään kuluneen näköiset reissun jälkeen, kun taas Z 6:t oli reissun jälkeen lähes pakasta vedetyn näköiset! Ihme rengas!
Kokonaisuudessaan reissu oli niin upea kokemus näin ko suunnan ensikertalaiselle, että se on pakko kokea uudelleen. Saas nähdä, millaisella lahjuksella kotoa pääsee irti seuraavalla kerralla. Tälle reissulle ehtona oli uuden Hästensin osto kotio, eli kallis reissu, mutta tulipahan tehtyä - ja kyllä kannatti! :musik[/color]